Joulumielen jäljillä

Johtuneeko juhannussäästä vai mistä, mutta tänä vuonna joulumieli on loistanut poissaolollaan. Aika kummallista, koska yleensä tässä talossa joulusesonki käynnistyy jo hyvissä ajoin lokakuun puolella. Tänä vuonna piti melkein pakottautua virittämään muutama jouluvalo pihamaalle, koska nekään näytä yhtään miltään ilman lunta. Turussa inhosin vihreitä jouluja - ja nyt ne peijakkaat on siirtyneet tänne.

Kuitenkin meillä asuu täällä kolmevuotias, jolle on saapumassa vuoden tärkeimmät hetket. Kulkusten kilinää kuunnellaan iltaisin korva ikkunalasiin painettuna (no joo, on siellä myös aika monta nenän jälkeä). Aamulla kukon laulun aikaan sängystä pomppaa vieteripompulla tyttö, jolle joulukalenteriin yllätyksen jättänyt tonttu on ihmeistä suurin.

Tänään kadonnutta joulumieltä lähdettiin metsästämään Mikkelistä Pirkko -mummon luota. Eikä tullutkaan turha reissu! Päätettiin naisissa vierailla  Kenkäverossa, koska siellä oli tarjolla vaahtosammuttimillekin sopiva (=sopivan lyhyt) tonttunäytelmä Kadonneen lahjalistan metsästys. Pikkukatsomon ilo ja jännitys tarttui paatuneimpaankin yrmyilijään ja kas, sieltä se alkoi hiipiä, joulumieli.  Näytelmä esitettiin vanhassa aitassa, joka sopi tarkoitukseensa kuin nakutettu. Ipanaan tarina upposi niin, että hän siinä viisaammakseen jakeli tontuille neuvojakin kesken esityksen.

 

Pidin myös tosi paljon Kenkäverossa toteutetusta juhlailmeestä niin ulkona kuin sisätiloissa. Kauniita ja kekseliäitä yksityiskohtia oli ihan joka puolella.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jos et ole vielä paikan päällä vieraillut, niin suosittelen lämpimästi kaikille kauniiden asioiden ja hyvän ruuan ystäville (paikan päällä on myös oma leipomo, josta mukaan tarttui ruisleipää, perunarieskoja ja pullaa - nam!)

Kiitos myös Mikkelin mummolle kivasta päivästä!