Tekstiiliurheilija!

Täällä meidän pusikoissa ei hevosurheilulla riitä yleisöä ruuhkaksi asti, korkeintaan ohi kaasuttaa naapurin romuroope tai metsälenkillä jänöjussi. Vaikka hevosten varusteet on yritetty pitää suurin piirtein asiallisella tasolla, voi rastastaja ryysätä lenkille kaikessa rauhassa virttyneissä kalsareissaan.

Tilanne uhkasi kriisiytyä, koska lempiratsastushousut totta tosiaan kuluivat puhki ajan saatossa. Onhan noita pöksyjä muitakin, mutten rehellisesti sanoen muista, koska olisin viimeksi ostanut ratsastusvarusteita ihan vaan itseä ilahduttaakseni. Aina on löytynyt jotain tärkeellisempää rahan menoa, ja toisaalta vanhat ruuturumilukset nyt vaan sattuu olemaan ihan ykkösmukavat.

Vaan eipä ole ajat enää niinkuin ennen! Pitkään haaveilin punaisista rastastushousuista ja nyt ne on minun! Kaupan päälle on huopa sävysävyyn  ja onpa parit uudet hanskatkin. Pöksyissä on oikein timangit ja hanskoissakin kuolainkilluttimet.  Nyt kun vielä kiillotan mustavalkoisen tammani, niin johan on jänöjusseilla ihmettelemistä.  Tekstiiliurheilu on niin mun laji!