Seitsemän munan haudonta-aparaatti saapui taloon torstaina. Jottei ramppikuume olisi noussut ylittämättömäksi, sain apureiksi kaksi pätevää assistenttia, Aamun ja Solen.
Koko touhun haasteellisimmaksi osioksi muodostui lämpötilan kalibrointi. Vaati sen seitsemät säädöt, että aparaatti saatiin noin suurin piirtein täsmäämään vertauskohteena olleen kuumemittarin kanssa. Onneksi assistenttien isä on insinöörismiehiä - meidän ällillä konetta olisi varmaan säädetty vielä tulevallakin viikolla.
Ennen kuin munat saatiin laitettua koneeseen, piti vielä suorittaa kaksi tärkeää toimitusta: punnitus ja nimeäminen. Assistenteille (sekä niiden vanhemmille) oli luvattu omat nimikkotiput, jos projekti onnistuu. Muniin tehtiin tussilla merkinnät, jotta myöhemmin tiedetään, kuka ristitään miksikin.
Munien paino, josta myöhemmin selvitellään hautomakoneen kosteusprosentin kehitystä, merkittiin ylös. Uusi punnistus suoritetaan kolmen päivän välein ja tuloksia verrataan taulukkoon. Vesisäiliöiden sisältöä muuttamalla kosteusprosenttia voi joko laskea tai nostaa. Tieteellistä menoa tämä kanan kasvatus, vai mitä tuumaatte?
Ja sitten aparaatti päälle! Ensimmäisen vuorokauden aikana munia ei saa käännellä, mutta tästä päivästä alkaen automaatti kääntää munat tunnin välein eri kulmaan. Kahdeksan päivän ikäisinä munia voi yrittää läpivalaista, koska jo siinä vaiheessa tuleva tipu on nähtävissä kuoren läpi.
Ilmassa on silti pienen pieni epäilys siitä, ettei hurjaa jälkikasvustoa ole luvassa, koska Arwo on leidiensä suhteen varsin valikoivaa sorttia. Kanahan munii ilman kukkoakin, mutta tipuja ei ihan neitseellisesti taida kuitenkaan syntyä.
Varsin mielenkiintoinen viikonloppu siis. Kanabisneksen ohella harrastettiin heppahommia koko porukan voimin. Kiitos viikonlopusta, Riikka ystäväni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti