Martta ja Tuukka - vaiko ehkä sittenkin Martti ja Tuula?

Jättikochit ovat ehtineet pariviikkoisiksi ja nyt ne tunnistaa jo selkeästi rotunsa edustajiksi. Niillä on siivissä ihan oikeat sulat ja mikä huvittavinta, myös jaloissa rehottaa rodulle ominaiset turjakkeet. Kauniiksi niitä ei kyllä pääse kehumaan millään, mutta hauskoja ne on joka tapauksessa.

Nyt tässä taisi tosin käydä niin, että Martasta tuli Martti ja Tuukasta Tuula. Martalle on nimittäin noussut minikokoinen dinosauruksen selkäevä otsaan kun taas Tuukalla on edelleen Kekkosen otsa.

Yhtään ei harmittaisi, jos näin olisi, koska tässä meillä olisi sopivasti pariskunta valmiina luovutettavaksi uuteen kotiin. Näen edelleen painajaisia siitä, että kaikki tirpat ovat kukkoja... niiden kohtalo kun ei ole kovin ruusuinen tässä kovassa maailmassa. Joten pliis, Tuukka, älä kasvata harjasta vaan ole rohkeasti Nainen!

Tänään on jäljellä 8 päivää seuraavan tipusatsin kuoriutumiseen. Eilen suoritettiin pimeän vessan laboratoriossa läpivalaisu, jonka saldona kolmessa munassa on varmasti alkio, kaksi oli varmasti tyhjää, ja kahdessa on niin paksu kuori, että niiden kohdalla täytyy vetää bingo.

Tältä näyttää  valaistu tyhjä muna:

Ja tältä vähemmän tyhjä:

Jos katsot tarkasti, näet, että munan alaosassa menee raja alkion ja valkuaisen välillä. Viikon päästä nähdään, millainen sankari sieltä tällä kertaa saapuu?