Hevosen pesua, kanan muuttoa ja ABC:n avajaiset

Ranchilllä meno jatkuu tapahtumarikkaana, toiminnasta pitää huolta kolmen kovan liitto: pajut, pollet ja muut projektit. Toinen erä pajukkoa on kaadettu ja poltettu, mutta onneksi puskaa on vielä ainakin 2 kilometriä jäljellä. Olispa tosiaan sääli, jos se vaikka loppuisi yhtäkkiä kesken!

Siinä sivussa on heiluteltu suteja siellä täällä. Saattaa olla, että meidän pellolle avataan oma Abc joulukuussa 2014. Alunperin ideana oli tehdä pikkulaitumelle uusi hieno etuseinämä, mutta tällä hetkellä viritelmä näyttää odottavan kylttiä "Avajaistarjouksena S-etukortilla munkki ja kahvi 2,50!"
Toivottavasti visio alkaa muistuttaa laidunta sen jälkeen, kun langat ja portit on paikallaan, ettei tarvitse tammojen huoltsikalla koko kesää päivystää.

Viikon helpottavin uutinen on se, etten ehkä sittenkään joudu talomaalin kanssa turvautumaan takinkääntöön. Kävin hakemassa sitä "muka vanhaa vaaleanvihreää", mutta sainkin vahingossa juuri sen kitin sävyn, jota alun perin olin vailla! Jes, luulenpa, että tuolla vasemman puoleisella värillä talo jossain vaiheessa kesää suditaan.

Hepat ovat myös työllistävällä tuulella. Sontanäytteitä on kiikutettu klinikalle matokartoitusta varten, laitumia on perattu ja kaiken kukkuraksi Mammalla on jokakeväinen The Kiima, ja siihen mahanpurut päälle. Raukkaa jouduttiin lääkitsemään, kunhan se aina ensin onnistuttiin saamaan kiinni. The Kiiman oireyhtymään kuuluu vartin maanittelu ennen kuin rouva kykenee seisomaan sekunnin paikallaan.  Sitten sitä pitää lähestyä takapuolesta taputellen, muuten on turha kuvitella, että narun saisi kinnitettyä riimuun ajoissa. Onneksi tamma on jo alkanut palautua takaisin maan pinnalle, toivottavasti se oli tältä keväältä siinä.

Kisselle suoritettiin maanantaina kevätpuunaus. Huippukätevä tuo uusi shampoospray, joka vaan suihkitaan märkään hevoseen, vaahdotetaan sienellä ja huuhdotaan pois. Häntä upotetaan ämpäriin, sama käsittely ja huuhtominen. Ja mikä jälki, hevonen oli (ainakin kuvaushetken) upean näköinen.

Loppukevennyksenä kerrottakoon, että Arwon kanalan A-tipujengi muutti pari päivää sitten kanalan puolelle. Muutto piti suorittaa jo aiemmin, mutta projekti viivästyi kiimakallen taltutuksessa. Myöhään tiistai- illalla istuskelin koneella ja kuulostelin, että sirkutus kuuluu jotenkin oudon lähellä. Menin tsekaamaan vierashuonetta, ja siellähän tämä pariskunta tepasteli irrallaan pitkin lattioita. Häkin sivuovi oli keploteltu auki, ja eikun promenaadille.  Turhaa kiirettä ei räsymattokävelyllä pidetty, kukas sitä nyt kevätillassa. Sen sijaan pieniä ruskeita terveisiä oli ehditty toimittaa ihan joka puolelle. Muutto kanalaan suoritettiin välittömästi seuraavana aamuna. :-)