Kävipäs köpelösti, sain nimittäin harjoitusloman kunniaksi köniin meidän Elviltä. Että voi olla kotkotin vihainen!
Elvi-parka oli alkanut hautomaan kaikella antaumuksella, ja minä kun erehdyin sitä pesästä ulos hätyyttämään, niin johan alkoi nokka soida. Sain nipin napin hätyyteltyä sen harjan vartta apuna käyttäen kanojen jäähyaitiona toimivaan ponin karsinaan - meteli oli sitä luokkaa, että ainakin Eerikäisvainaa kääntyi haudassaan. Teki mieli antaa leijonaemon pitää munansa, mutta luulenpa, että viimeisen koneellisen jälkeen meidän tämän vuotinen tiputoiminta on paketissa.
Nyt Elvillä on onneksi taas järki päässä, joten se palautettiin sulhonsa pöllyytettäväksi aamutuimaan. Sain samalla napattua hienon otoksen kanalan kuninkaasta ja mietin, että oikeastaan jo tämän takia kaikilla pitäisi olla oma kanala. On aika paljon kivempi aloittaa aamu kukon kiekuessa, eikä herätyskellon räminään.
Loman alkajaisiksi esitin toiveen, että saisin tehdä rauhassa kaikki vaiheessa tai rästissä olevat hommat pois häiritsemästä. Noooo, ei tainnut ihan onnistua tälläkään kertaa, koska eilen illalla kuulin kaivurin saapuvan tontille ennemmin kuin myöhemmin. Tämä tarkoittaa sitä, että kukkahommien sijaan meille iski pohjatyöurakka samaisella alueella.
Maailman ihanin kaivurimies Tyrväinen tulee jokakesäiseen tyyliin tasoittamaan taas yhden rytelikön meidän tiluksilta, tällä kertaa kyytiä saa tallin takana oleva täysin käsittämätön sekasotkumaa. Sen lisäksi meidän pitäisi saada johonkin kipattua pari rekallista hiekkaa, jotka kaivurilla nostellaan tulevaan varasto-osan valuuseen. Pikku jumppatuokiona meidän pitäisi siirtää noin miljoona kattotiiltä, kaikki tähän mennessä sahatut halot ( ja sahata ne sahaamattomat), kattohirret, runkopuutavaraa ja mitä lienee pois kaivurin tieltä. Ja koska näillä kulmilla ei ole tapana turhan aikaisin ilmoitella tulemisista, on meillä suunnilleen vuorokausi aikaa suoritua urakasta...
Onneksi sentään ehdin puuhata jotain jo loppuviikolla. Matot ja ikkunat on pesty ja kitkemistä yritän suorittaa hiki hatussa, joskin sen homman kalkkiviivat saavutetaan ehkä lokakuussa tai sitten ei koskaan. Talon ja tien väliseltä alueelta on saatu aika paljon ryteikköä pois ja idea maan jatkokäyttöön on jalostunut. Mietin, että haluaisin tehdä siihen hevosille jättimäisen metsätarhan, jossa ne saisivat käpsytellä ennen ja jälkeen laidunkauden keväällä ja syksyllä. Lumisimpaan aikaan normitarhat on kätevin siivota, mutta koska meillä tätä tilaa riittää, olisi kiva antaa tammojenkin olla mahdollisimman suuri osa vuodesta väljemmillä vesillä. Samalla ne pitävät horsmat kurissa ja alueen siistimpänä.
Tuleva tarha on pienen omakotitontin kokoinen, eli noin 3000 neliötä. Se taas tarkoittaa meille vähän enemmän näpertelyä, sillä aitahomman lisäksi tarkoitus on säästää koivuja, jotka tarvitsevat nekin ympärilleen erilliset suoja-aidat. Tällä projektilla ei onneksi ole aikataulua, tehdään aina kun ehditään tai sattuu siltä tuntumaan.
Ja onhan me vähän lorvittukin, eilen vietettiin koko päivä Ypäjällä ihailemassa maan parhaiden hevosihmisten taitoja. On muuten onni omistaa aviomies, joka lähtee innolla hevostapahtumiin mukaan. Jos luvassa on esteratsastusta, on siipalla oitis lapa pystyssä. Mieheen iski estehuuma muutama vuosi sitten Monacossa, kun sattumalta osuttiin esteratsastuksen gran prix kisoihin. Nyt se jo suunnittelee meille erilaisia estekokoonpanoja, mutta veikkaanpa, ettei ihan näihin korkeuksiin kannata ranchillä rimoja viritellä.
Ja kukapa korkeuksiin edes kaipaisi, jos omalla pihalla on jo maailman paras hevonen? Testasin tässä päivänä muutamana, miten sujuu Mammalta rokkenroll yhdellä riimunnarulla. Ei mitään eroa tavalliseen, korkeintaan ilme kertoi, että "tätäkö sä nyt tosiaan tällä kertaa haluat tehdä?" Kuningattaren arvokkuudella matkustimme myös takaisin laitumelle Isännän tehdessä portilla kunniaa hänen armolleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti