Pako

Siis jes, me ollaan oltu pois kotoa kokonaiset kaksi päivää! Edellinen yhteinen pako suoritettiin viime elokuussa, joten ehkä saattoi olla jo korkea aika vaihtaa hetkeksi maisemaa. Vaikka omalla kohdallani kyse oli työreissusta, saatiin mukaan mahtumaan monta hienoa hetkeä ystävien seurassa.

Pako mahdollistui, kun pajukko antoi vihdoin periksi tiistaina. Tammalauma laskettiin uudelle hehtaarin läntilleen hirmu helteessä, ja voi autuus, mikä pajuton näkymä.

Ilman maailman parasta ranchin renkityttöä ei täältä myöskään voi poistua. Kiitos Armille, josta tuli samalla kertaa myös Aapon sydämen valittu...

Vanhoilla kotikulmilla käytiin ensin maailman söpöimmän kummipojan tiluksilla. Uskomatonta, miten ahkeraa porukkaa on tämän pojan kotiväki - joka kerta puoli taloa on laitettu uusiksi ja jälki on niin hienoa. Hyvä Kinnarkumpu, enää oikeastaan kanala, ja sehän on siinä!

Halikon suunnilta kirmaistiin aina aurinkoiseen Naanataliin, jossa ystäväni kertoi laittaneensa muutamia taimia minulle syrjään. Herttileijaa, mikä saalis!

Autossa oli hauska tunnelma kotimatkalla, vähän niinkuin olisi matkustanut kasvihuoneella. Tänään päästään tekemään uusia kukkapenkkejä, tuskin maltan odottaa. Sitä ennen on kuitenkin toimitettava Arwon kanalan B-ryhmä uusiin koteihinsa. Ilta on kuitenkin niiiiiin pyhitetty kukkahommille, joten kiitos Päivi, sekä taimista että puutarhavisiitistä!

Sokerina pohjalla jäljellä oli vielä yksi pysäkki  Paattisten suunnssa. Ainaisen puuhastamisen vastapainoksi on ihanaa istua iltaa ja syöpötellä hyvien ystävien seurassa joen varressa. Ja mikä parasta, suorastaan ainutlaatuinen tilaisuus nähdä 50 -vuotias mies! Vielä kerran onnittelut siihen suuntaan, lahja pörisee hautomakoneessa hyvällä mallilla!