Keväällä esitin miehelle kaavailemani listan kesän aikana tehtävistä projekteista. "Ei mitään mahdollisuuksia," totesi mies hiki valuen. Johon minä vanhana työnjohtajana: " No, kyllähän me ainakin yritetään, eikö? "
Tuumasta toimeen, ja välillä myös toimesta tuumaan - metsätarhaa ei alkuperäisessä listassa edes lukenut, mutta sielläpä vaan on sekin valmiina. Koska pusikonharvennustilanteessa iski älli päähän. Eikä siitä sitten enää paluuta ole.
Nyt on käsillä kesän virallinen "viimeinen" projekti. Toinen lautatarhoista alkaa olla valmis, ja voi että minä nautin. On olemassa isompia ja pienempiä epäkohtia, jotka nyppivät samassa suhteessa. Sitten on projekteja, joista tulee yksinkertaisesti vaan niin hyvä mieli. Talon maalaus ja nätit lautatarhat ovat olleet haaveitani koko täällä asumisajan. Nyt kun piha alkaa olla edes jonkunlaisessa järjestyksessä, on tarhojen teko minulle piste i:n päälle. Se ei toki tarkoita, etteikö meillä olisi vielä noin 700 hommaa jäljellä, in your dreams tuumaisi lontoolainen, mutta minulle nämä laudanpätkät ovat työvoitto.
Projekteihin on viikon aikana ilmestynyt myös uusi vivahde. Ranchille on puuhattu asioita, joille toivottavasti saapuu myös pieni käyttäjä kuukauden kuluttua.
On muuten taivaan tosiasia, että syöttötuoli on maailman rumin kaluste. Mietin, kuinka välttää tämäkin päänsärky, ja päätin, että kunhan muotokieli on sopiva, värin saa aina muutettua. Sisäinen spreijaajani pääsi irti, ja kyllä, tuon tuolin minä voin keittiööni ehkä rahdata. Ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti