Hevosten hampaiden raspaaminen on melkoista touhua. Varsinkin, kun eläinlääkäri tempaisee vahingossa vähän reilumman satsin rauhoittavaa, eikä hevonen meinaa kertakaikkiaan pysyä enää konteillaan. Näin kävi tällä kertaa Mamman kanssa. En ole eläissäni nähnyt noin suurikokoista hevosta takajalat asennossa, jolla voisi hypätä vaikka kolmoissalkkovin. Kaksi paitaa kastui hiestä, kun vuoron perään yritin avustaa lääkäriä suunaukaisijan kanssa ja vuoron perään tuupata tammaa perälistosta korjaamaan asentoaan. Sydämen tykytystä aiheutti paitsi pelko eläimen hallitsemattomasta kaatumisesta myös se, että saisin samalla 700 kiloa lihaa niskaani. Jokainen tietää, että siinä tapauksessa taivaalliseen laulukuoroon ei liity pelkästään hevonen.
Parinkymmenen minuutin ähellyksen jälkeen homma saatiin käyntiin ja tammakin virkosi käsittelystä sen verran, että jalat alkoivat pysyä omissa osoitteissaan. Kahdelle muulle portilaalle pyysin laittiannokset edelliseen verrattuna ja ne virkosivatkin toimintakuntoon melko nopeasti. Mamma sen sijaan oli melko pöllyssä vielä illallakin.
Tein muuten kitarautoihin kuuluvaan riimuun reiät sekä Mammalle että Oonalle. Koska toinen on potilaspiirin suurin ja toinen pienin. Tämän episodin jälkeen voisin veikata, että suurin on myös kuuluisin. Ja pienin ainakin lihavin. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti