Kesällä, kun varastorakennuksen pohjaa valettiin, iski identiteettikriisi. Mietin, että betonimies on betonimies, valuumiehet osaavat oman hommansa, oma mies laittaa ruokaa sadoille ihmisille yhtä aikaa - mutta minä tyttö se en osaa yhtään mitään. Miksi tehdä tutkinto toisensa perään, kun ei kuitenkaaan osaa tehdä mitään muuta, kuin korkeintaan soittaa suutaan? Ollappa vaikka putkimies! Siinäpä vasta olisi tulevaisuuden ammatti, koska kohta meitä tyhjäntoimittajia alkaa olla joka toisella oksalla.
Tänään palasin samojen mietoksien äärelle. Jokainen, joka on käynyt teletapin kanssa kampaajalla, osaa arvostaa saksikäsien ammattikuntaa aivan eri näkökulmasta. Leikkaapa siinä suora otsatukka, kun päänuppi on paikallaan ehkä sekunnin kerrallaan? Mutta niinpäs vaan kampaajaneiti taikoi Raulibaddingiä muistuttavasta humppatukastamme jälleen sievän pienen ihmisen.
Rispekt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti