Valoilmiöitä

Yleensä, kun puhe kääntyy otsalamppuihin, kaupunkilaisystävämme alkavat virnuilla.  "Ette voi olla tosissanne" on ehkä yleisin vastaus, kun pääsemme vauhtiin otsalampun erinomaisuudesta erilaisissa hommissa ja tilanteissa. Onneksi on myös muita maalaisia, jotka ymmärtävät, ettei otsalamppu automaattisesti tarkoita menolippua Jukolan viestiin - vaikka tokkopa siitä suunnistustaidostakaan olisi  haittaa täällä peräkylällä?

Olipa miten oli, siinä ei kauaa nokka tuhissut, kun pikkuemännästä jo kuoriutui kunnon otsalamppukansalainen. Kaikille niille, jotka osaavat jättää ulkonäköseikat omaan arvoonsa, suosittelen iltakävelyä pilkkopimeässä metsässä valo etulohkossa loimottaen. Tututkin maisemat ovat paljon jännempiä - ja vesilätäköt valtameren kokoisia.

Myös muita sesongin valoilmiöitä alkaa ilmestyä kotikulmille. Tänään asennettiin ensimmäinen, huomenna sitten varmaan jo toinen, ja ylihuomenna...  Onneksi on mistä valita. Harmi vaan, että meidän virallinen ulkojoulukuusi piti kaataa metsätarhan tieltä. Kehittelin ratkaisunkin, josta Mies on varmasti mielissään. Kaadetaan kuusi kauempaa ja isketään kangella reikä maahan olohuoneen ikkunan taakse. Ja siinähän se sitten taas killottaa, harjoituskuusi.