Näyttelyissä

Olipas hauskaa viettää pitkästä aikaa päivää kissanäyttelyssä. Näyttelypäivät ovat varsinaista laatuaikaa, kun koko päivän saa kaikella antaumuksella jännittää ja vaihtaa kuulumisia muiden kissahöppänöiden seurassa.

Ennen näyttelyä on suoriuduttava työläimmästä osiosta. Onneksi Onni Mannisen föönaus kestää 1,5 tuntia vähemmän kuin sinisen siperialaisemme Kallen. Kissojen kuuluu olla näyttelyssä priimaturkissa, joten niinpä vaan hurahtaa Onninkin karvojen kanssa tunti jos toinenkin.

Operaation jälkeen tuumataan, kelpuutetaanko lopputulos vaiko eikö. Yritetään ottaa kuvia kissasta,jonka mittari on jo aivan tapissa  (miehen kanssa, jonka mittari on jo tapin yläpuolella). Lopulta laitetaan kissa maahan, ja napataan paras kuva.

Sitten pakataan, herätään kukonlaulun aikaan ja lähdetään nyssyköiden, pussukoiden, jakkaroiden ja kiljetusboxin kanssa raahautumaan näyttelyalueelle. 

Näyttelysaalis oli odotettu. Manninen sai sertinsä hyvin arvosteluin, mutta hävisi loppukilpailuissa isommille pojille 6-0. Kunhan tässä nyt vuoden päivät odotellaan, niin eiköhän se Manninenkin ala pikkuhiljaa vähän kollimmalta näyttää. Onni on silti maailman ihanin näyttelykumppani, aina hyvällä tuulella ja kiltisti arvostelussa.

 

 

 

ps. Onnin kasvattaja oli lähettänyt meille mainion yllätyksen. Jos tämä ei ole asiantuntijasalkku, niin kysyn vaan, että mikä on? Sain viime viikolla kaksi uutta titteliä, olen nyt virallisesti sekä siipikarjatilallinen että asiainhoitaja. Jälkimmäiseen viitaten, jos teillä on mitä tahansa asiaa, niin asiainhoitaja on salkkunsa kanssa kuulolla. :-)