- 100 ämpäriä kannettua vettä
- 200 heinäpaalia
- 45 kottarillista sontaa
- 28 pesällistä puuta
- 8 säkillistä purua
- 2 esseetä
- 2 siivosta
- 6 tipua (yksi vielä miettii, kuoriutuako vaiko eikö)
- 25 koiran ulkoilutusta
- 2 x lumityöt
- 5 ratsastusta
- 3 haavan hoitoa
- 4 työpäivää
- 7 päivän tallityöt
- 7 päivän kotityöt
Ei liene ihme, että kädet tuntuu kahdelta letkulta.
Askareita on kahdenlaisia. Kivoja ja vähemmän kivoja. Suurin osa edellisistä kuuluu kivojen joukkoon, koska tykkään tehdä ihan rehellistä fyysistä työtä. Sitten on töitä, joihin on vaan pakottauduttava.
Eilen otin itseäni niskasta ja kiinnitin vaihteeksi ikkunoihin ristikot, jotka tipahtelevat sitten taas yksitellen alas kesähelteillä. Kuinka voikin olla niin typeästi suunniteltu systeemi, ettei ristikoita saa jollain nipsulla kiinni? Ei, vaan tasaisin väliajoin haetaan marketista markkinoiden kovin kaksipuoliteipin ja tarran yhdistelmä, revitään sormet ruvella edelliset versiot ikkunoista irti ja kiinnitetään uudet henkeä pidätellen. Tällä kertaa otin avuksi markkinoiden kovimman pikaliiman, jolla liimasin tarrat pokiin kiinni. Nytpäs ristikot katsotaan, kuka on kuka. NI!
Hirmuisen paljon mukavampaa hommaa on leivinuunin hyödyntäminen leipomisessa. Jostain syystä en ole edellisinä talvina osannut käyttää uunia herkkujen tekemiseen, mutta nyt on testattu uunin paisto-ominaisuuksia kakkujen ja pullien leivonnassa. Neljästä kakusta puolet kärähti karrelle, koska en ymmärtänyt uunin takaosan olevan reippaasti etuosaa kuumempi. Pullanpaisto sujui paremmin, koska vahingosta viisastuneena älysin kääntää peltiä pari kertaa paiston aikana. Tämän jälkeen en enää normiuunia talvella käytä, parempia korvapuusteja tässä talossa ei ole kuunaan maistettu.
Talkkariviikon kohokohta oli kuitenkin kevään ensimmäisten tipujen kuoriutuminen. Voiko olla mitään söpömpää, kuin päivän vanha kanan alku? En usko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti