Viikko alkoi hirmuisen heikosti - vanha kunnon Pertsa Berlingo otti ja nykäisi viimeisen henkosensa. Paljon parjattu, mutta silti aivan ykkösluotettava projektikottero tuli tiensä päähän. Lähellä oli, ettei meillä kaivettu nenäliinoja esille, milläs me nyt kaikki romppeet roudataan?
Meidän mielestä kakkosauton pitää olla paitsi hyvin romua vetävä, myös mielellään aika hölmön näköinen. Päätettiin pitäytyä hyväksi havaitulla linjalla ja niinpä tänään tehtiin kaupat Kirsti Kengurusta, jossa vanhaan verrattuna ei muuttunut oikeastaan kuin väri ja sukupuoli. Isännän mielestä kyyti oli myös astetta vetreämpää, mutta siihen nyt ei ihmeitä vaadita. Hyvä Kirsti, tervetuloa porukkaan!
Viikonlopussa oli muutenkin noususuhdanteen makua. Hirmuisen rimpuilun jälkeen päästiin lopulta Anopin ja Appiukon suosiollisella avustuksella viettämään kanojen kesämökin, Villa Arwolan, avajaisia. Kanoilla alkoi uusi elämä hurjassa viidakossa - ja senpä takia ne onkin sitten tönöttäneet melkein koko ajan sisällä. Melko tyypillistä, että sitä askaretelee viikkokausia eläimilleen hienoja ulkoiluolosuhteita, joita ne ei lopulta arvosta pätkääkään. Kyseessä voi toki olla myös kilpailu linnan herruudesta. Sisätilat on jaettu puoliksi Arwon ja Ylpön seurueiden kesken. Herrat käyvät kylmää sotaa verkon läpi aseinaan murhaava tuijotus, kiekuminen ja pörhistely.
Eikä siinä vielä kaikki. Raahasin koko seurakunnan lauantaina tutustumaan salaiseen haaveeseeni, Highlander karjaan keskelle keskisuomalaista korpimaisemaa. Tilalla oli avoimien ovien päivä, ja tilaisuus kysellä rotuun liittyviä asioita. Kaksi vuosikymmentä sitten menetin sydämeni bouvier -koirille, ja jos lehmäeläin näyttää bouvierilta, sen paikka on meidän pihassa. Saapa nähdä, josko meillä jonain päivänä pellolla töröttäisi pari tämmöistä mölliä? Niiiiin ihania.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti