Ensin päästiin virittäytymään lomatunnelmaan Turun saaristossa Papan paatilla. Sää oli niin suosiollinen kuin se vaan olla voi - lähes kolmen kympin tyynessä säässä kelpaa istuskella purjeveneen kannella miettimässä syntyjä syviä. Kuten vaikka että, miten ihmeessä keskellä selkää pörräävä mehiläinen jaksaa lentää takaisin saarelle? Tai että, miksei meidän saaristossa ole joka kalliolla isoja lintuyhdyskuntia vaikka muualla maailmassa yleensä aina on? Ovatko kotomaassa pesivät linnutkin yhtä metsittyneitä kun kaksijalkaiset naapurinsa? Pusikkoon vaan, ja mahdollisimman syvälle.
Oikeasti nautin maisemista ja valokuvaamisesta täysin rinnoin. Oli myös ihanaa viettää pari päivää ihan vaan tyhjänpanttina Anopin hoivissa.
Loppuviikosta yrittettiin sitten Miehen kanssa tehdä paluu rokkenroll -elämään. Sään suosiessa edelleen oli huippuhauskaa lähteä kaupunkifestareille, joissa ei tarvinnut talloa mudassa eikä varsinkaan yöpyä teltassa. Siellä me jamitettiin Popedaa ja Cheekkiä jalkapohjat ruvella, vaikkei ihan ensimmäisenä taideta kummankaan kohderyhmään kuulua. Jeejee ja raipatirai!
Muutoin viikkoon on mahtunut paljon ystäviä, tuttuja ja kylänmiehiä. Kesävieraita ja kesävierailuja.
Mutta sitähän se on tupannut olemaan, ranchin heinäkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti