Ensimmäinen etappi

Noin niinkuin kertaalleen irtisanotuksi ihmiseksi on viime aikoina pidellyt ihan kohtuullisen hoppua. Ehdin kai olla viikon verran lähtötelineissä vain palatakseni hoitamaan koko homman loppuun jouluun mennessä. Se siitä syrjäytymisestä - juuri kun ehdin nautiskella ajatuksesta Joutilaasta Joulukuusta.

No, täytynee tyytyä vaan haaveilemaan toimettomasta tammikuusta, koska nyt on kiire ottaa pikku kilpajuoksu talven kanssa. Töiden haitatessa harrastamista tuntuu, että joka nurkka kaipaisi kohennusta ennen lumipyryjä. Vähän kaikki on kesken ja työlista on kilometrin mittainen (joo, kyllä, taas on ranskalaiset viivat vedetty mustaan kirjaan.)

Tänään sain sentään päätökseen yhden meneillään olevista projekteista.

Mulla on nimittäin nyt niin siisti  talli, ettei mitään tolkkua!

Ensin on esiteltävä uusi loimikaappi, jossa on jokaiselle palttoolle oma kori.  Voi kuinka onnelliseksi voikaan tulla siitä, kun kaikki puhtaat loimet on siististi järjestyksessä ja saatavilla ilman hikipäässä mylläämistä? Sieltä ne löytyvät pintelitkin siististi omasta koristaan, ihanaa!

Tallissa on myös hieno vanha lääkekaappi, jonka katselemisestakin tulee jo hyvälle tuulelle.

Eikä siinä vielä kaikki - koko satulahuone on järjestetty uudelleen alusta loppuun. Nyt on kaikki kypärät, satulat, ohjat ja kaikki muukin omissa riveissään. Kesän tavarat on säilötty ylähyllyille ja kaikki käytössä oleva on käden ulottuvilla.  Tulen järjettömän onnelliseksi siitä, kun kaikilla tavaroilla on oma paikka, eikä mikään ole hukassa juuri silloin, kun sitä tarvittaisiin.

Nonni, tamman pallerot - alkaako kelvata?