Totaalinen sekoaminen oli lähellä, kun äkkäsin, että paras puutarhakauppa ikinä on meidän uusi Lidl (ja tämä ei suinkaan ole maksettu mainos :-) ). Siinä ne nökötti maitohyllystä seuraavana: kukkasipuileita, taimia, purkkeja ja jos vaikka mitä. Siinä vaiheessa kun jaloruusun taimi maksaa alle kolme euroa, voidaan olla varmoja, että meidän kottero on jo shopattu täyteen yhtä ja toista "tuikitarpeellista". (Ja seuraavana päivänä santsikierros.)
Kotiin kurvattuamme olikin postista saapunut lähetys, jossa oli
Nyt meillä on kasvihuoneessa hirmuinen määrä pieniä purkkeja, joille käyn juttelemassa vähän joka välissä. Jollei se nyt jo viime vuonna käynyt selväksi, niin rakastan tuota omaa kasvihuonettani. Enää ei mene kauaa kun ensimmäisiä maistiaisia saadaan, sillä keittiöperunoissakin on jo ensimmäiset kukat!
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä haluan esitellä teille vielä yhden jutun, josta olen haaveillut pitkään. Projekti on vielä viimeistelyä vailla, mutta koekäyttö on jo suoritettu:
Siinä se vihdoin on - mun oma istutuspöytä! Projekti suoritettiin kolmessa tunnissa. Torista ostin vanhan oven ja pukkijalat pöydäksi. Päälle ruuvattiin pleksi, jotta saan oikein luvan kanssa läträrä kelissä kuin kelissä. Vanhat laatat löytyivät ystävän pihasta ja siinä se, mun oma istutuspaikka on melkein valmis. Vielä pitää viimeistellä laattojen reunat ja asentaa vanha heinähara seinälle naulakoksi. Jos joku on varmaa, niin se, että tänä kesänä mut löytää kirjaimellisesti aina nurkan takusilta!
ps. Luulin olevani jo ihan trendsetteri, kun tilasin taimikaupasta kasvin nimeltä "päärynämelooni". Pistivät kuitenkin paremmaksi - lähetyksen mukana oli pussillinen siemeniä keltaisesta ja pyöreästä "sitruunakurkusta". Mitäs sitten keksittäisiin? Ehkä ensi vuonna tilansäästämiseksi "tomaattiperuna?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti