Toukokuu

Tänä vuonna on kesän tulo tiukassa. Vettä on saatu ehkä kolminkertainen määrä normaaliin verrattuna, lämpötila pyörii kympin korvilla ja loppuajan tuulee niin, että tukka meinaa irrota.

On kuitenkin toukokuu, lempikukuukausi. Välillä täytyy oikein keskittyä katselemaan ympärilleen, että muistaisi nauttia kaikesta vihreydestä ja joka lisääntyy päivä päivältä. Pitää muistaa tervehtiä perunan alkuja ja napata sipulinvarsi suuhun samalla reissulla. Tutkailla, joko gladiolukset alkaisivat olla valmiita muuttamaan kasvihuoneesta kukkapenkkiin .

Vaikka tuo edellinen päivitys kertoi sen työläämmän puolen maalla asumisesta, olen silti onnen pekka, kun saan katsella näitä maisemia joka ikinen aamu. Lampsia omilla tiluksillani vaikka yöpäaita päällä ja kuunnella kukkojen konsertointia.

Ja juuri tätä kirjoittaessani näen keittiön ikkunasta, että inkkariheppa on remontoinut itsensä laidunaidan väärälle puolelle. Kahvikuppi kouraan, kumpparit jalkaan ja tilannetta tutkimaan. Luojalle kiitos ahmattihevosista, jotka karkaavat korkeintaan seuraavan heinätupon kohdalle.