Uravalinta koetuksella

Meillä on ihan huippuhyvä kengittäjä. Pitää kaiken lisäksi huolta oikeista kengitysväleistä (siinä on nimittäin aihepiiri, jonka kohdalla nukkuisin pommiin joka kerta). Mukava tyyppi, jolle taidan aina soittaa ensimmäisenä, kun meillä on joku hevosaiheinen probleemi.

Ja mitä saa tämä miekkonen vastapainoksi?

Ensin mustavalkoisen tamman, joka tällä kertaa päätti kokeilla, pääsisikö pälkähästä, jos yrittäisi kaatua kengittäjän päälle? Koska kengittäjiä ei  ole tarkoitus tilsiä lattianrakoon, joudun toimimaan vieressä kurinpitolautakuntana koko toimituksen ajan.

Sitten on vuorossa poniini, jonka mahan alle yltääkseen miesparan on laskostauduttava kolmeen osaan. Eläköön työergonomia.

Sokerina pohjalla on sitten blogimme nimihenkilö, jonka yksittäinen jalka painaa keskiverto koirankopin verran. Todettakoon myös, ettei meidän tallin käytävä ole ihan pikkiriikkinen...

... ja siellä se kengittäjäparka litistyy seinän ja tamman välissä.

Saadaan olla onnellisia, että turkoosi paku edelleen ilmestyy tallin kulmalle.