Mikä onni ja autuus. Kävipä nimittäin niin, että vietin juhannusyöni romanttisesti oksentamalla (ihan ilman sitä juominkiosiota). Juhannuspäivän nukuin ohi ja tänään, kun voimat pikkuhiljaa alkoivat palata, saatiin kompensaatioksi tämä kesän ihanin päivä.
Sen kunniaksi meillä oli tietysti mansikkakakku ja maaakkaraaaaa.
Syöminkien vastapainoksi pihassa käytiin mestareiden liigan viikon ottelu, jossa Pappa jakoi molemmille pelaajille punaista korttia mm. selkään kiipeämisestä ja syliin nappaamisesta.
Eläkeläisrouvat Lempi ja Helena paheksuivat moista mekkalaa...
... ja Mummo löysi sielujen sympatian Valon kanssa.
Mistä muuten voi olla varma, että on ihan oikeasti lämmintä?
Siitä, kun Valo siirtyy vapaaehtoisesti ulos päikkäreille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti