Jos oli varsinainen avaruusseikkailu saada työttömyyden alussa asiat rullaamaan (maaliin päästiin heti 11,5 viikossa), niin eipä ole helpoksi tehty tätä töihin paluutakaan.
Sitä into pinkeänä ryntää ilmottautumaan eri instasseihin ja luulee, että vastaanotto on positiivinen, kun pääsevät edes yhdestä kustannettavasta eroon.
Vaan eipä ole vastaanottoa ollenkaan. Ensimmäisenä saan viestin valtiolta, että "Tässä se ja se. Kiitos yhteydenotosta, luen seuraavan kerran sähköposteja 22.9." Niinkun mitäettä?! Onneksi lukupäivä sattui huomiselle, eikä vaikka joulukuun alkupuolelle. Palaillaan.
Sitten ampaisen liittoon. Joo, puhelinpalvelua saa aina keskiviikkoisin ja perjantaisin kaksi tuntia heti aamusta. Ei yhden yhtä yhteystietoa, johon voisi muina aikoina liputtaa päässeensä töihin . Vaivihkaa mieleen hiipii aavistus, että noiden kahden tunnin aikana jollakin toisella saattaa myös olla asiaa toimitettavana. Koska kärsivällisyys on toinen nimeni, odotan innolla kyseistä jonotustuokiota. Palaillaan.
No, viimeisenä muttei vähäisimpänä yhteydenotto vakuutukseen. Kas, kun tätä asiaa ei voikaan hoitaa etukäteen ollenkaan. Jos hoidan kovasti jälkikäteen, olen vastaavasti jonkun sortin vakuutushuijari. Niin tai näin, soppa on jo porisemassa. Palaillaan.
Että jos me nyt sitten mietitään niitä valtiollisia säästökohteita, niin ihan pienenä vinkkinä - näin se ei ainakaan työllisyystilanne kohene.
Mää lähen tästä lenkille ihan nyt heti. Sinne ei onneksi tartte kirjautua nettitunnuksilla, meilata, skannata, tulostaa tai laittaa rastia ruutuun. Palaillaan.
ps. Verottajan osuudesta te ette edes halua kuulla. Sinne en palaile, ennen kuin on pää pölkyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti