Pieni Suuri persoona on poissa

Arwon kanala perustettiin aika tarkalleen neljä vuotta sitten. Kaikki lähti siitä, kun kävin ihan seuranaisena ystäväni kanssa hakemassa uutta kukkoa isolta kirkolta ja näin elämäni ensimmäiset jättikochinit.  Se oli totisesti rakkautta ensi silmäyksellä - jos kana voi olla noin hieno, niin kyllä, noita on saatava.

Ja sieltä ne sitten tulivat, minun ensimmäiset kanat. Tuli araucanat Arwo ja Hilma, ja sitten nuo ihanat jättipullerot, Lempi ja Helena. Arwoja on sittemmin talossa ollut jo useampi, mutta kolmen ikäneidon ryhmä on pitänyt pintansa. Hilma on varmaankin jo yli kuusivuotias, ja munia porskuttaa edelleen. Lempi ja Helena munivat viimeksi ehkä vuonna 2014, mutta sillä nyt ei tässä katastrofissa ole ollut suurtakaan merkitystä. Siinä missä Helena on tyypillinen blondi (vähän hömppä ja perso mieskomeudelle), on Lempi ollut niitä naisia, jotka kulkevat omia polkujaan. Ja juuri siksi se on aina ollut minulle erityinen.

Tänään tuli Lempin aika siirtyä nokkimaan paremmille matomaille. Tosin luulen, että leidille on siellä madot laitettuna valmiiksi posliinilautaselle. Eihän se nyt sovi, että hienolla naisella on sulat tai nokka sotkussa.

Hyvää matkaa Lempi, lempikanani.