Voihan siperia!

Yleensä näissä maalaisblogeissa on tapana rupatella kaikista kivoista jutuista ja siitä, kuinka on sisustettu, remontoitu, laihduttu tai ainakin vietetty laatuaikaa ihanien eläinystävien seurassa. Kaupungista maalle halajavat unelmoivat - tuollaisen elämän minäkin haluan...

Ja sitten paluu tosiasioiden äärelle. Huhtikuinen vesisade, kuralääry ja sulavien lantakasojen odööri. Lotomärkiä hevosia tarhoissa, joista on lapettu ehkä sata kärryllistä sitä itseänsä. Koiria, joiden turkit haisee märälle villasukalle. Luulenpa, että tässä kohtaa kaupunkilainen toteaa - luojan kiitos, tuo ei ole meidän elämä!

Mutta heinähattupa ei lannistu. Törpöt on valmiina ja mieli halajaa kasvimaalle. Odotappas kaupunkilainen, kun heinäkuu koittaa. Silloin meillä on näissä myös täytettä!