Pajupuskien lisäksi meillä on leppäpuskaa, kuusipuskaa, mäntypuskaa ja jo muutama vuosi sitten kaadettua puoliksi mädäntynyttä puskaa. Puita meillä ei ole niinkään paljon, mutta tavoitteena on saada ne vähätkin koivut näkyviin pusikon joukosta.
Ensimmäisen iskun pusikkoon suoritti Iskä. Saha lauloi ja minä kiskoin puuta pellolle niska limassa. Iltaan mennessä poltettavaa olikin sitten jo röykkiökaupalla. Projekti jatkui seuraavana päivänä omin voimin sekä moottorisahalla että raivaussahalla.
Mutta lopulta ensimmäinen kulma tontista saatiin valmiiksi ja kas, siellähän se meidän laidunkin pilkottaa!
Mutta ennenkuin käydään seuraavan pajukon kimppuun, piti entisestä perkuujätteestä hankkiutua eroon. Saatiin me alueelta ehkä motillinen polttopuutakin, mutta sen muun moskan polttamiseen kului melkein koko vappuaatto. Kaatosateessa, vaatteet mudassa vanha pyromaanikaksikko suoritti missiota uudisraivaajahengessä. Ja kyllä, pikku vappujuoma maistui ehtoolla melkoisen makealta!
Tänään maalattiin kentän aitaa. Jos malttaa sulkea silmänsä kentän(kin) takana häämöttävältä pusikolta, on lopputulos kyllä kiva.
Maalaaminen on ihan ykköspuuhaa, jälkeä tulee ihan huomaamatta. Maaliin liittyen tässä taitaa tapahtua nyt todellinen takinkääntötilanne. Olen aina inhonnut vihreitä taloja, mutta nyt näyttää siltä, että meidän talosta saattaa jatkossakin tulla vihreä. Ensin kaavailemani kitin sävy ei toiminut, mutta nyt on mieleen iskostunut vanhoista talomaaleista harmahtava vaaleanvihreä. Saapas nähdä, minkä purkin kanssa sieltä maalikaupasta seuraavan kerran saavutaan.
ps. Arwon kanalan väki on päässyt ulkoilmaelämään pitkän talven jälkeen. Vapaus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti