Mitäpä siinä muuten, mutta kun alastulo on suoritettu milloin mihinkin. Onneksi jättikochit on sen verran joviaalia porukkaa (jopa Elvi), ettei uusia tulokkaita ole saman tien nokittu maan rakoon. Päätin kuitenkin, että väli on tukittava, jotta saadaan kanalan puolelle kotirauha Joulun pyhiksi.
Ja taas Isäntä paikalle ja saha laulamaan. Samaan aikaan omatunto jo kolkutti, kun kanaparoilta viedään niin mukava oleilupaikka. Kunnes sytytti - niille täytyy tehdä heinäseipäistä tikkaat, joilta tiirailla maailmaa vähän korkeammasta perspektiivistä. Helppo kikka, ja varsinkin Kunto-kukon mielestä erittäin Jees!
Piirsinpä siinä syksyn viimeisen esseen loppuunsaattamisen kunniaksi myös uudet munintapöntöt, joita toivoin Mieheltä joululahjaksi. Olen aina tykännyt hirveästi vanhoista ulkohuusseista, ja haluaisin sellaisen meillekin ihan vain huvin vuoksi. Paremman puutteessa käytetään huussimallia nyt ensin munintapesissä - Isä lupasi sahata niihin jopa sydämen malliset aukot oviin! Kelpaa sinne uuden sylikanani Sylviankin sitten muniaan töräytellä.
Paitsi kanalassa on myös talossa suoritettu pientä decoreerausta. Lumettoman joulun mahdollisuus on tänä vuonna vähän turhankin lähellä, mutta uskon ja luotan, että sää muuttuu vielä valkoisemmaksi seuraavan viikon aikana. Sitä odotellessa voidaan keskittyä Joulujuttuihin sisätiloissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti