Vuosipäivä

Tasan vuosi sitten elettiin yhtä meidän elämän jännimmistä päivistä. Ajatukset kiersivät olennaisen ympärillä: Pikkuihminen muuttaa tänään meille - mitenkähän me selvitään? Jääkö se ylipäätään henkiin meidän kanssa? Tai jäädäänköhän me? Entäs jos se ei nuku? Tai syö? Tai tykkää meistä yhtään? Apua.

Vuosi on ihan uskomattoman lyhyt aika. Ja toisaalta niin älyttömän pitkä. Samaan aikaan, kun oma vanhemmuus tuntuu olevan vieläkin ihan alkutekijöissään, on lapsi jo oppinut juoksemaan, ajamaan kaksipyöräisellä mopolla, puhumaan kolmisanaisia lauseita ja katsomaan "Kakkosta" aamuisin, kun me viedään hevosia ulos. Siinä missä vuosi on meille vain yksi silmänräpäys, on se lapselle jo pieni ikuisuus.

Eipä taida rinnassani komeilla "Vuoden Äiti 2014" plakaati tänä vuonna, eikä varmaan ihan seuraavinakaan vuosina. Silti me ollaan meidän mielestä selvitty pestistä ihan kunnialla. Ja kyllä, kaikki osapuolet syövät, nukkuvat, tykkäävät ja ovat ylipäätään oikein hyvin hengissä.

Lasta lainaten:

"Aapo mun. Onni mun. Lenni mun, Oona mun. Tiput mun. Mopo mun. Iskä mun. Äittä mun. "

Tervetuloa, seuraava yhteinen vuosi.