----------------------------------
Juteltiin tässä eräänä aamuna ystäväni kanssa puhelimessa - autoillessa töihin, tottakai. Ja näin se keskustelu suunnilleen eteni:
Minä: "Mä en kyllä yhtään ymmärrä, miksi autossa pitää olla tämmöinen ihme autostop -toiminto, ihan älytöntä että autot sammuilee itsekseen kesken reissun."
Ystävä: "En mäkään. Ja sit tulee jo valoissa hirvee stressi, että lähteeköhän tää sittenkään enää käyntiin. Onneks sen saa pois päältä. "
Minä: "Ai saa vai? No kai tässäkin semmonen nappula on, enpä oo sitäkään viittinyt etsiä. Ihan muuten sama juttu ton vakionopeuden säätimen kanssa. Miks ihmeessä semmoinen pitää olla?! Ei mitään kontrollia koko ajamiseen, en tykkää yhtään. Eipä silti, enpä oo sitäkään toimintoa opetellut käyttämään, vaikka toisessa autossa se on ihan siinä ratissa tyrkyllä."
Ystävä: "Niin just, ihan samaa mieltä. Miten se auto muka vois vaan mennä koko ajan samaa vauhtia? Ei mitään järkeä."
Minä: "Ja pitkällä matkalla alkaa kyllä nukuttaa, jos samaa vauhtia vaan köröttelee suoraa tietä. Edellisessä työssä sitä suoraa riitti."
Ystävä: " Me ollaan kyllä ihan samanlaisia, kontrolli se on oltava asioissa, ei sitä nyt ihan miten sattuu voi autollakaan ajella :-) ".
Minä: "No niin ollaan, kumpikin synnytty sujuvasti 50 -luvulle. Sanotaan heti vaan napakasti EI kaikille turhille apuvälineille. Miks muuten kaikkea pitää koko ajan kehittää? Ja just samasta syystä en halua automaattivaihteitakaan. Onpahan pitkällä matkalla edes jotain tekemistä."
Iloista Äitienpäivää kaikille!
ps. Oliskohan peruutustutkasta ollut perjantaina apua, kun peruutin autoni mökkitiellä sujuvasti ojaan? Mitään en myönnä, mutta onneksi on olemassa ystävällisiä herrasmiehiä ja nelivetovolvoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti