Kavereita ja heppakavereita

Työreissuissa parasta on se, jos niihin saa tungettua jotain muutakin toimintaa kun työtä. Yleensä tässä on onnistuttu ihan kohtuullisesti, ainakin,  mikäli työkaveriltani Tytiltä kysytään.  Viimeisen vuoden aikana on ehditty kuskata kanoja ja kukkoja ympäri maakuntia, toimitettu kissoja ja koiria milloin mihinkin, ostettu yksi hevonen ja hankittu lukematon määrä rekvisiittaa edellisten hoitoon liittyen.

Ehdottomasti mukavinta on kuitenkin  tavata ystäviä. Turun seudulla tosin on niin monta tärkeää osoitetta, että periaatteessa töihin ei ehtisi ollenkaan. Toisaalta myös varsinaisella työpaikalla on syytä visiteerata edes muutaman kerran vuodessa, joten aikataulu on yleensä tiiviin puoleinen.

Tällä kertaa reissun vapaa osuus oli pyhitetty tallikierrokselle. Odotin innolla vanhan salarakkaani Pasin tapaamista. Pasi on ihana, tumma ja komea, ja ikäisekseen varsin virmakas herra....

Kiitos myös Susannalle poniratsastuksesta ja navigointiseurasta!

Toinen pysäkki oli Riikan ja Spörriäisen uusien kotikulmien kartoitus ja tunnin häirintä. Isännän siskoa on joskus maailmassa tavattu kutsua nimellä nato, joten kun tähän yhdistetään lentokonetta leikkivä pieni hevoinen, on meillä lopputuloksena nato-ohjus. Poseerauksesta täydet kymmenen pistettä, vaikkei kuvaajalla edelleenkään ole homma kuin puoliksi hallinnassa.