Kevät on kevät - juhannuksenakin!

Lämpömittari esittää nykyään joka aamu yli kahdekymmenen asteen pakkasia ja rancin porukasta muutkin kuin hätähousuklubia edustava allekirjoittanut alkaa käydä kärsimättömäksi. Mamma on sitä mieltä, että henkilökunta voisi alkaa tilata parempia säitä - onneksi sentään iltapäivän auringossa saa otettua hyvät nokoset.

Inkkariheppa on ihan toisella kannalla. Sillä on heti hiki, jos muiden mielestä alkaa olla suunnilleen inhimillinen pakkaslukema. Isäntä tiedusteli aamulla, että mitenkähän se pärjää, kun tulee helle? Toivottavasti sen karvanlähtö alkaa siinä vaiheessa olla voiton puolella...

Mutta koska olen päättänyt ryhtyä viimeistään kuukauden päästä pihatöihin, pitää taimet saada purkkeihin nyt. Viljeleminen kaikissa muodoissaan on parasta mitä tiedän, joten perunan istutusta odotellessa täytyy tyytyä tomaatintaimien tuijottamiseen.

Menetelmä on hioutunut vuosien saatossa seuraavanlaiseksi:

Siemenet idätetään munakennoissa, jotka laitetaan Isännän keittiöstä pöllittyihin muovilaatikoihin. Äärimmäisen kätevä systeemi. Kun törpön pohjalle laittaa vettä, kennot pysyvät kosteina ja taimi saa juuri sopivasi vettä.

Istutus käy näppärästi. Ruokalusikalla kuopaistaan taimi kennosta purkkiin - ja siinäpä se.

Oikeestaan ainut haasteellinen osio tomaattibisneksessä on kissojen häätäminen taimien kimpusta. Muistan ajan, jolloin meillä oli 35 viherkasvia (ystävä laski). Nyt meillä on kolme, jotka nekin on puoliksi syöty ja kituu. Taimien elinajan ennuste olisi näissä olosuhteissa varsin lyhyt, mutta hätä keinot keksii.

Piirsin Isännälle perinteeksi muodostuneen kolmen sekunnin luonnoksen verhotankoon köydellä ripustettavasta laudasta. Hain tarvikkeet, jotka kustansivat suunnilleen vitosen, ja siellä meidän taimiosasto nyt killuu verhotangossa. Saapa nähdä, kauanko kestää, että katit alkavat harrastaa korkeushyppyä, mutta toistaiseksi purkit on paikallaan. Juhannusta odotellessa!