Ranchilla on tunnelma kuin muinaisessa Veronassa. Rakastavaiset on erotettu, jollei ikusesti niin ainakin ikuisuudelta tuntuvaksi ajaksi. Tässäkin tapauksessa suku nousee esteeksi onnen tielle - araucana ei voi saada jättikochia ulkopuolisten suvaitsemattomuuden tähden.
Pitäisköhän kanakansalaistenkin puolesta kirjoittaa kansalaisaloite?
Tänään oli siis vuorossa kanalan siivous ja Hilman sinkkuyksiön rakennus. Ensin suoritettiin tyhjennys ja imurointi, sen jälkeen pölyjen pyyhintä - pitäisköhän nuo kanatkin imuroida ens kerralla? Pölyn määrä on hirmuinen, eikä niitä oikein tampattuakaan saa...
Sítten sisustettiin yksiö, vaikka pesälaatikko on ainakin täysin turha kapistus. Voisin lyödä pääni pantiksi, että vihreiden munien tuotanto päättyi juuri tänään.
Jos muuten haluatte testata reaktionopeuttanne, niin kannattaa kokeilla alkajaisiksi araucanan pyydystämistä. Veikkaan, että jäniksenkin juoksee nopeammin kiinni. Onneksi pesälaatikot on keksitty, sieltä sen on jo vaikeampi kipittää karkuun, varsinkin, jos itse älyää seistä luukun edessä.
Ja siinä se nyt sitten on, tragedia rancin tapaan. Haikeita silmäyksiä puolin ja toisin. Toivottavasti Arwo on vähemmän uskollista sorttia, ja alkaa juosta vieraissa niinkuin kunnon kukko ainakin. Muuten tässä talossa saadaan odotella tipuja vielä syksylläkin.
ps. Uutisissa kerrottiin, että kevät on peruttu. Ei tullut mieleen olla eri mieltä sulatellessani autoon unohtunutta multapussia uunin kupeessa. Jepjep.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti