Ennenkuin reissuun voidaan startata, suoritetaan pesu, ja sen jälkeen tuskin maltetaan odottaa kuivatusta...
Pienempi föönataan perinteisesti käsipelillä, toinen hulluksi tullutta pölynimuria muistuttavalla koiraföönillä häkissä irrallaan. Onneksi Kallelle tämä touhu on niin tuttua, että herrasmiehenä kolli asettuu valmiiksi mahakarvojen puhaltamista varten. Mitä parempi asento, sen nopeammin koittaa vapaus.
Ja sitten matkaan!
Näyttelypaikalla kissat asustelevat omissa häkeissään - tyylejä ja virityksiä on yhtä montaa plaatua kuin on omistajiakin. Eikä ne reppanat hirveitä paineita ota, kunhan alkujännityksestä päästään.
Olen armoitettu näyttelyjännittäjä, ja tällä kertaa paniikkia aiheutti sekä pikkukollin käytös että ison kissan pitkäksi venähtänyt näyttelytauko - ja samaa tahtia venähtänyt vyötärön ympärys.
Tälläkin kertaa huoli oli ihan oman pään ongelma, kumpikin käyttäytyi hienosti ja arvostelut olivat hyvät. Kumpikin katti pääsi myös tuomarin parhaan kissan valintaan, joka on näyttelymaailman semifinaali ennen näyttelyn parhaiden kissojen valintaa. Komiammat vei voiton, mutta onneksi nekin oli tuttuja. :-)
Näyttelypäivät on mukavia muutenkin. Näkee jos jonkunlaista härpätintä...
... jotakuta tuttua etäisesti muistuttavan kissamaskotin...
...mutta ehdottomasti parasta on se, jos päivän saa viettää ystävän kanssa - kiitos Päivi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti