Eilen illalla istuimme jälleen kerran Isännän kanssa saunan lauteilla taju kankaalla päivittelemässä päivän saavutuksia - ja kerrankin hyvissä ajoin, koska aamuksi oli sovittu varasto-osan lattiavaluun valmistelu-urakka. Mietittiin, että joskopa oikein kesäteatteriin suunnistettaisiin, mikäli urkku valmistuisi iltapäivään mennessä.
Turha toivo. Saunan jälkeen totesimme, että Aapo on ottanut ritolat pihamaalta, jossa se on viihtynyt myös yksikseen pennusta saakka. Kuin tuhka tuuleen voi hävitä myös 60 -kiloinen koira. Monia ajatuksia ehti mielessä pyöriä niinä aamuyön tunteina, joina ajelin ympäri lähiseutuja sydän pamppaillen. Jossain vaiheessa sovittiin, että Isäntä ottaa pienet nokoset ja minä jatkan etsintöjä. Vuoron vaihto tapahtui aika tarkalleen varttia vaille viisi aamulla. Ja aika tarkalleen samaan aikaan koiranretku ilmestyi pihaan onnellinen hymy naamalla - veljet, mikä reissu kesäyössä!
En tiennyt, olisinko itkenyt helpotuksesta vai kuristanut koko tyypin. Päätin painua yöpuulle, koska aikaa urakan alkuun oli kokonaiset neljä tuntia.
Iskä parka, tänään homma aloitettiin kahden zombien ja yhden ammattilaisen työryhmällä. Onneksi kahvia ja kärsivällisyyttä riitti, pikkuhiljaa mekin päästiin kiinni sekä juonesta että lapion varresta.
Iltakuudelta olimme sujuvasti vaihtaneet kesäteatterin pitsanhakureissuun, mutta onpahan lattiakin valmiina (kummpoikaa lainatakseni) "pekoniauton" saapumiselle.
ps. Aikanaan kotiseuduille palatessani päätin, etten ainakaan nykyiselle paikkakunnalle tai vihreään taloon muuta. Koska edes toinen epäkohta on nyt korjattu, julkaistakoon sen kunniaksi fiilikset loppusuoralta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti