Satama

Vaikuttaa siltä, että mun oikea käsi suorittaa pakkoliikkeenomaisesti maalausliikettä ylhäältä alas ja takaisinpäin. Mitäpä sitä suotta vastaan takkuamaan, senkun pitää vaan vauhtia yllä, koska hommantouhua riittää vielä sekä talossa että muissa projekteissa. Talo tosin alkaa olla seinien osalta voiton puolella, mutta kauhulla odottelen sitä, kun pääsemme betoniosien kimppuun. Purkissa ilmoitetaan heti alkajaisiksi, että "vain ammattilaisille" - asuukohan niitä täällä myös?

Tänään oli ohjelmassa heinäpaalien mättämistä ja toki pikkuisen maalaamista päälle. Iltapuhteiksi päätin kokeilla muutaman tolpan sutimista talon viereen rakentuvassa metsätarhassa, mutta kukas sitä nyt alkuun päästyään enää maalauskättä pysähtymään saa?  Hurlumhei, siinähän meillä on nyt ihan oma vierasvenesatama valmiina. Ei puutu kun järvi ja veneet, mutta ainakin on hyviä tolppia, mihin purren kiinnittää. Ja linjassa, koska Appiukko on ne siihen syhnännyt.

 

 

 

Harras toiveeni arvon tammoille on, että edes jokunen koivu jätettäisiin tarhassa syömättä. Kehittelin ylijäämätolpista ja narusta psykologisia esteitä tuhoamistyön pitkittämiseksi. Saapas nähdä, meneekö ensin poni alta vai Mamma päältä?

ps. Elvi hautoo taas. Voihan kyttyrä.