Äänetön yhtiökumppani

Me ollaan nyt niin lentsussa, että alta pois. Kaksi päivää sitten muutuin kähinän kautta mykäksi, tänään olen urakehittynyt miimikosta kuiskaajaksi. Miehellä olisi ihanan hiljaista, jollei  mies itse olisi aivan kanttuvei. Mulla toimii sentään raajat, miehellä ei nekään.

Syksy tekee tuloaan, eikä halkokasa ole siitäkään huolimatta älynnyt omin jaloin siirtyä pinoihin. Kaikkien lääkäreiden ihanneasiakkaana olen lentsusta huolimatta hiipinyt halkojeni kanssa vähän siellä sun täällä, koska kuivia halkoja ei vaan voi jättää odottelemaan loppuviikon sateita.

Oli pakko nöyrtyä myös peräkärryasiassa. Tähän mennessä olen kieltäytynyt kaikesta peräkärryn kääntämiseen liittyvästä toiminnasta, mutta koska miehestä ei ole edes mönkijäkuskiksi, oli pakko opetella pyörittelemään kärry kasalle ja sieltä seuraavaan pisteeseen. Pahaksi onneksi kasa on toisen tulevan lautatarhan sisäpuolella - siinä on taas linnanmäkeä kerrakseen, kun tällä osaamisella yrittää keplotella lastin kanssa tolppien välistä ulos.

Vaikkei vauhti päätä huimaa, on meillä jo yksi varasto täynnä mukavia pinoja talven varalle. Halkohommat on melkein yhtä kivoja kun perunahommat.