Aavistus talvesta

Tänään tuntui siltä, että on pakko napata hetki omaa aikaa. Ajatella - tai olla ajattelematta, ihan kuinka vaan. Parasta sielun hoitoa on maastossa hummailu, ihan kaksistaan Mamman kanssa.


Nämä maisemat ovat minun terapiaistuntoni.

Lumisateen saapumisen saattoi jo aavistaa taivaan rannassa.

Muutama tunti myöhemmin oltiinkin jo tosiasioiden äärellä. Rengastiimi ehti hoitaa hommansa ennen kuin alkoi pyryttää.

Huomiseksi on luvattu 10-20 senttiä lunta, ehkä päästään jo tekemään enkeleitä?