Ruuhka

Voi hyvät hyssykät, että täällä on taas menoa. Tuntuu, että tontin joka kulmalla on joku projekti tulossa, menossa tai suunnitteilla. Miehen kanssa tuumattiin, että seuraavan kerran on vapaata ehkä juhannuksena - tai jossei silloin, niin jouluna viimeistään.

Kaikkihan lähti tällä kertaa siitä, kun päätettiin raivata kevään ensimmäinen ryteikkö säiden salliessa. Koska arvon tammat viihtyvät erinomaisesti viime kesänä pystytetyssä metsätarhassaan, päätettiin, että raivataanpas saman tien aluetta eteenpäin ja laajennetaan tarhaa aina naapuriin saakka. Horsmat pysyvät kurissa, kun maisemanhoito saadaan delegoitua kaviollisille.

Tästä lähdettiin...

... ja tässä ollaan nyt. Matkaa alaspäin kohti varsinaista laidunta on vielä muutaman kymmentä metriä, mutta tähän mennessä alueelta on kuitenkin raahattu jo parikymmentä peräkärryllistä kaiken maailman risua ja oksaa, unohtamatta puoliksi mädäntyneitä tukkeja ja itse kaadettuja puita. Mukavaa tässä projektissa on se, että maiseman avartumisen lisäksi polttopuukasa kasvaa päivä päivältä.

Edellisviikonloppuna aurinko helli ranchiläisiä siihen malliin, että väistämätön oli vihdoin edessä. Kolmen vuoden odottelun (ja kiukuttelun) jälkeen tilasin vihdoinkin kunnollisen kasvihuoneen ihan vain itseni iloksi. Päätin, etten enää kertaakaan lannoita, nypi ja kastele koko kesää vain todetakseni, että murto-osa tomaattisadosta ehtii kypsyä ehkä ennen räntäsateita ja loput ei silloinkaan.  Tuskin maltan odottaa kesäiltojen hämyä, kun hiippailen kasvihuoneelle tarkkailemaan, miten kasvu edistyy. Ja mikä riemu, kun tajusin, että sinnehän voi laittaa POTTUJA laatikkokasvatukseen jo huhtikuussa. Loistavaa!

En silti malttanut odottaa sitä kasvihuonettakaan, koska viljelyinto on ihan tapissaan nyt jo. Ikkunoiden edustat on pyhitetty idätykselle - kohta saadaan ehkä maistella jo omaa salaattia ja herneen versoja.

Ja tottahan toki ihmisellä on oltava myös "pieni" kanalaprojekti aina vireillä. Ensin pihalle ilmestyi mystinen hökötys ystävän pihasta. Tästä tulee aikanaan, uskokaa tai älkää, kanojen kesämökki. Kun visio iskee, paluuta ei tunneta.

Viimeisin työrintama aloitettiin eilen. Onneksi se oli Mies itse, joka ehdotti kyseistä projektia, ettei mene tämäkin allekirjoittaneen piikkiin. Salaa silti tuuletan ja hypin tasajalkaa - meille tulee uusi kanala, jossa on kaipaamani ikkuna pyrstöporukan iloksi. Vanha kanala pyhitetään jatkossa tipujen kasvatukseen, onhan Ison Mamman ranch tätä nykyä ihan oikea, rekisteröity siipikarjatila.

Arwon Kanala Oy (Iskälle kuuluu henkinen puolikas) - laatutipuja laatuihmisille!