Onnellisia hengailijoita - ja yksi hormista pelastettu kana

Pääsiäinen on ehkä Joulun jälkeen vuoden mukavin juhlasesonki. Varsinkin, jos on yhtä ihana sää kuin nyt. Lämmintä ja tyyntä, täydellinen sää ulkona puuhaamiseen päivä toisensa jälkeen. Mun ja kottareiden symbioosi alkaa olla huolestuttavalla tasolla - vietän niiden kanssa puolet enemmän aikaa kuin aviomiehen. Mutta ei ne mitkään peruskottarit olekaan, ne on Toivoset.

Puutarhatöiden ohella nyt on ihan ykkössää myös ratsastukseen, ei ötökän ötökkää ja hevoset leppeällä mielellä. Ainakin suurin piirtein. Mammalla alkaa nimittäin olla ilmassa The Kiiman oireita. Inkkarihepalla on välillä kuumottavat oltavat, sen verran kipakasti nousee nyt vanhan rouvan kinttu, jollei seura miellytä. Suorastaan hämmästyn, miten se välillä ottaa kierroksia, yleensä niin yltiörauhallinen vanha eukko. 

Tunteita viilentämään rakentelin niille pääsiäispöydäksi ensimmäisen laitumen.  Vaikka meidän hevosilla on muutenkin tilaa tallustella, on ilmassa ihan eri tunnelma, kun päästään sentään Laitumelle. Jes!

Auringon ottoon pääsi myös lempikanaryhmä. Mun ihanat omat karvakintut, Arwo, Taimi, Lempi ja Helena, tervetuloa kesämökille! Nyt kun talossa on yhden sijasta peräti neljä kukkoa, ei meidän ranchiä ainakaan kuolemanhiljaiseksi pääse moittimaan. 

Muitakin hengailijoita on nähty pihalla nautiskelemassa pääsiäispyhistä. Yksi Tiikeri ja yksi päivällisseurue.

Mukavaa pääsiäispäivää kaikille!

ps. Ja kyllä, yksi kappale araucanoja oli onnistunut tunkemaan itsenä pienestä reiästä tallin hormiin ja juuttunut sinne kiinni. Näin jo silmissäni lekan heiluvan, mutta niinpä vain saatiin ujutettua kanaparka takaperin ulos ilman suurempia vaurioita. Pikkusen on neidin peräsulat vinksin vonksin ja päässä niitä ei taida olla enää ollenkaan, mutta mitään ei ole rikki, muuri on pystyssä ja reikä tukittu. Hilirimpsis!