Täällä korpisuomessa on kyllä lääniä, muttei tarpeeksi lämmintä avomaakasvatusta ajatellen. Joka vuosi ensimmäiset herkkupallerot on syöty vasta siinä vaiheessa, kun ilmassa on jo syksyn ensimmäinen aavistus. Ja joka vuosi puolet sadosta on jäänyt kokonaan kypsymättä. Paitsi sinä kesänä, jolloin ukkosmyräkkä vei sekä tallin katon, että tomaatit.
Mutta tänä vuonna aion ottaa revanssin korkojen kera.
Koska siinä se vihdoin on, mun ihana, ihan oikea kasvihuone. Tomaattitaivas, jota Mies ja Pappa pystyttivät koko armaan päivän. (Ei muuten lupaa hyvää, jos 50 -sivuinen ohjekirja alkaa sanoilla: Varaa aikaa puoli päivää...)
Ehkä halkean onnesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti