Tipulassa on pikkujoukkueellinen kaksi päivää vanhoja jättikochin vauvoja. Jälleen kerran oli asiantuntija asialla - kuvittelin valkanneeni koneeseen ainoastaan mottled -värisiä munia, mutta nythän meillä on siellä kuitenkin kolme sinikultaista miniElviä joukossa. Sinänsä onni onnettomuudessa, koska Elvi muutti muutama viikko sitten uuteen kotiin. Elvistä en olisi halunnut edes luopua, mutta jostain syystä meidän vanhat rouvat Lempi ja Helena eivät sitä koskaan porukkaan hyväksyneet. Päätin, että Elville on parempi hankkia uusi koti, mutta ehkäpä Elvin lapsella olisi meillä parempi suosio? Jos joku tipuista on kana, sille ainakin annetaan nimeksi Elviira.
Lisää onnellisia perhetapahtumia odotellaan vähän pidemmällä aikavälillä. Kiitos kengittäjämme hyvien puhelahjojen, päätin vihdoinkin lähettää shettiksemme lemmenlomalle Vehviläisen ravitallille. Siellä on Oonaa vastassa komistus nimeltään Big Tico. Kun lähdetään liikkeelle faktasta, että Oonan oikea nimi on Venezuela, niin kai maar tulevasta varsasta on ihan pakko tehdä Puerto Rico? No, odotellaanpas ja katsellaan, tuleeko tamma ensin edes kantavaksi.
Pikkuisen on luvassa laatuaikaa myös meille "aikuisille" . Tuota pikaa on tämä avioliitto kestänyt kymmenen vuotta ja sen kunniaksi meitä odottaa huomenna lento Nizzan auringon alle. Ketään ei varmaankaan yllätä, että ensimmäinen ohjelmanumero on suuret maalaismarkkinat Aix en Provencessa, eikä visiittii paikalliselle kanafarmillekaan olisi yhtään hullumpi ajatus...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti