Parisen viikkoa sitten Kissen takajalka kipeytyi lenkin jälkeen. Mietin, että kiveenhän se on kavionsa iskenyt tai niljauttanut nilkkansa paarmoja väistellessään. Huolestumiskäyrä kaartui aina vaan kovempaan nousuun, kun päivät kuluivat ja jalka senkun huononi. Outoa tapauksessa oli se, ettei minkään sortin kuumotusta tai turvotusta jalasta löytynyt.
Ensin hälytettiin kengittäjä kaviopainetta metsästämään. Ei löydöstä, ja kinttu senkun kipeytyi aina vaan. Kengittäjänkin mielestä vika oli silti kavionpohjissa, koska ne aristivat pihtejä melkien joka kohdasta.
Päätettiin, että seurataan tilannetta vielä muutama päivä ja sen jälkeen laitetaan takasiin pohjalliset kenkien alle, jollei tamman tilanne ala kohentua. Mutta koska sivusta toimettomana seurailu ei ole koskaan ollut bravuurini, päätin, että testaanpa, josko omatekoinen pehmusteviritys hiukan helpottaisin tamman eloa ja oloa.
Ja eikun tuumasta toimeen. Pikku testailun jälkeen toimivin systeemi oli kylvetys, kavion mallinen superlooni alimmaiseksi, sitten koiran viltistä pussukka päälle, ohuesta pressumuovista päälikerros ja koko komeus roudarinteipillä kiinni. Kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta toimii! Pikkuhiljaa tamma alkoi taas kävellä muiden mukana, päivä päivältä vähemmän konkaten.
Tänään saatiin onneksi ne varsinaiset pohjalliset alle. Pohjallisten alle ruiskutettiin vielä silikonia, jonka kuivumisaika on kokonaiset 30 sekuntia. Siinä ei auta pyssyn kanssa kauaa kupeksia, jos meinaa kunnialla homman hoitaa. Ja hoituihan se, koska meillä on ihan ykköshyvä kengittäjä.
Nyt on inkkaritamman elämä laitumella oleilua ja jalkojen parantelua. Se tuskin Kisseä kesähelteellä harmittaa, onhan sen lempinimi jo ennestään (kaikella rakkaudella) Työn Vieroksuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti