Nyt kun olen pääasiassa täällä kotosalla, olen päättänyt, että perushommien lisäksi täytyy joka päivä saada edes yksi kulma huuhollista kuntoon tai joku muu roikkuva asia pois päiväjärjestyksestä. Jotkut projektit tosin vievät aika monta päivää, kuten nyt päällä oleva "operaatio työhuone." Sillä minkäs sitä nyt työtön ensimmäisenä järjestäisi, jollei omaa työhuonettaan?
Oikeastaan kyse on siitä, että nyt kun mulla ei ole enää omaa toimistoa, on kunnollinen työpiste tehtävä tänne kotiin. Jo ajatuskin siitä, että kaikki laskut ja tärkeät paperit lojuisivat vain jossain laatikon pohjalla, saa vanhan mahahaavapotilaan paniikin valtaan. Muutenkin ajatus omasta tilasta on ollut mulle aina tärkeä. Kotini on todellakin linnani, enkä edelleenkään tunne itseni lisäksi ketään, joka olisi ensimmäistä kertaa yhteen muutaessaan ollut mustasukkainen pölynimuristaan - mutta minäpäs pystyin siihenkin!
Joten työhuone kuntoon, hop hop. Kyllä täällä vieläkin on muutama röykkiö selätettävänä, mutta pikkuhiljaa alkaa näyttää siltä, miltä pitääkin.
Työpöytäsuklaata - tietty!
Jottei nyt liian harmoooniselta ala vaikuttaa, niin kyllähän tuo nurkassa pörisevä hautomakone on ihan piste i:n päälle! (Viikon päästä sen vieressä majailee taas vähintään yhtä esteettinen tipuhäkki.)
Työhuoneen lisäksi vietän "Kissa päivässä" -viikkoa. Toisin kuin suurin osa muista näyttelykissoista, meidän katit vaihtavat turkkia aina näin keskitalvella. Irtoava pohjavilla menee melkoiseen takkuun, jos ei kampa heilu ahkerasti päivittäin. Näinä aikoina en ole erityisen suosittu persoona siperialaismarkkinoilla, mutta onpahan noissa sentään muutama karva vielä jäljelläkin.
Ja nyt sinne kanalaan, niinkuin olis jo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti