Talvi, tuo liikunnan ihmemaa

Tänä talvena olen löytänyt sisäisen Kirvesniemeni. Työttömyyden kunniaksi ostaa paukautin aikuiselämän ekat omat sukset (eikä suinkaan vedä suupieltä vinoon, kun monoissa lukee Tecno PRO...) Heti, kun maltoin odottaa myyjän suosittelemaa pakkaslukemaa, innostuin todella. Ihan vaan muillekin hätähousuille tiedoksi, pitopohjasuksi pitää erittäin hyvin liian kovalla pakkasella. :-)

Toinen tämän talven suosikki-retro-sporttilajike on potkurilla lenkkeily. Ipana toimii painona hoitaen samalla kirityksen, koira juoksee valtoimenaan ja hiki valuu - suosittelen kaikille, jotka kerkesivät unohtaa, miten kipeäksi takalistonsa voi potkuria lykkimällä saada.

Sitten on myös näitä päiviä, kun lajivalikoima syntyy vähän niinkuin itsellään. Joka aamuiseen tapaan päätät aloittaa leivinuunin lämmityksellä ja kantaa uudet puut sisälle...

... sitten kiskot vaatteet päälle ja lähdet kantamaan vettä hevosille tarhaan. Niinpä - illalla tässä oli vielä polku.

Nooo, siitä selvittyäsi päätät viedä lampaat ulos. Deja-vu, muistaakseni myös tässä oli eilen polku.

Seuraavan litran hikoiltuasi päätät viedä kanoille vedet ennen maastolenkkiä. Deja-vu nro 2, tässä taisi olla vielä eilen pihatie.

Kolme litraa hikeä kevyempänä rämmit kohti hevosia. Ai mekö maastolenkille kahlaamaan? Morjens.

Kun loimiin sullotut hevoset on palautettu lenkin jälkeen heinäkasan äärelle, huomaat, että lunta onkin sopivasti satanut kymmenen senttiä lisää.

Toukokuuhun on enää kolme kuukautta...  toukokuuhun on enää kolme kuukautta...

ps. Mun aktiivisuusranneke kuoli. Onpa jännä.