Mekin matkailtiin tällä viikolla. Meidän matkan teema oli oksennus.
Alkuperäisideana oli ajella auringonpaisteisilla plussakeleillä viettämään laatuaikaa ystävien ja sukulaisten kanssa - nyt kun kerrankin voi surffailla minne nenä näyttää.
Toisin kävi.
Kuskina, ja näin ollen myös matkanjohtajana, päätin aloittaa teemaan tutustumisen jo kotona. Koko reissua piti siirtää päivällä, koska pönttö piti sen verran tiukasti otteessaan ihan molemmista päistä.
Kun sitten saavuimme keväiseen Turkuun, ehdittiin elosta nauttia muutama tunti ennenkuin ipana turskautti päivän ruokalistan suoraan Anopin sänkyyn. No, tähän konseptiin kuuluu myös olennaisesti nukkumaton yö pyyhkeitä koneeseen mättäen ja oksennusta lapsen hiuksista pesten.
Uuteen aamuun herättiin vain kuullaksemme, että myös kotirintamalla oltiin päästy toteuttamaan teemaa oikein täysin rinnoin. Puhelua sinne ja tänne - onneksi ihana Anu saapui pelastamaan sekä miehen että hevoset.
Anoppi-paran kohtaloa jännitettiin sitten loppuaika. Onneksi hän pääsi sentään vähän vähemmällä, vaikka varmasti hauskempiakin teemoja on siinä huushollissa toteutettu.
Tässä vaiheessa olikin sitten lähes kaikki suunitelmat menneet uusiksi, koska eihän meitä voinut minnekään ihmisten ilmoille laskea, saatikka tulla tapaamaan. No, matkan loppua kohti pääsin sentään moikkaamaan muutaman ihanan ihmisen - toivottavasti päätitte itse jättää tämän matkailumallin väliin!
Tänään palattiin kotiin. Ihanaa, normaali arki tuntuu tämän jälkeen ihan lomalta.
ps. Meidän viisiviikkoinen araunuoriso oli sillä aikaa kasvattanut ihan ennennäkemättömät poskitupsut - nyt ne alkaa näyttää siltä miltä pitkääkin. Jes!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti