Lauantai-aamuna suunnattiin Antiikkia ja Löytöjä - nimiseen tempaukseen Häkkilän tilalle. Luvassa oli kaikenlaista rompetta ja mahdollisia aarteita, joten nuuskijajoukkomme oli antennit tanassa valmiina ottamaan tilanteen hallintaan. Aivan huippureissu - sen lisäksi että aarteitakin mukaan tarttui, viimeistään kahden herrasmiehen näytelmäesitys (joka epäilemättä oli lähtöisin omasta kynästä) sai poskilihakset nykimään.
Jostain syystä tämä mun surullisen kuuluisa joulusesonkini alkaa vuosi vuodelta aikaisemmin. Tänä vuonna ei päästy edes heinäkuuhun, kun aloin jo haalia rekvisiittaa joulupöytään. Mukaan tarttui ihanat lasinaluset Anopilta ruinatuille perintölaseille, vanhoja metallivuokia leivoshommiin, yksi kastikekauha ja pikkukakulle jalallinen lautanen (johon mulla ei ole sopivan kokoista kakkuvuokaa - Puute.)
Kaikkien löytöjen äiti oli silti Marttojen myymä Valtion pukutehtaan karttalaukku, joka on tehty vanhasta sotilaspuvusta. Upeaa työtä, tuskin maltan odottaa, että saan ottaa tämän syksyllä käyttöön.
------------------------------------
Kun välipäikkärit oli kiskaistu, oltiinkin jo porukalla sitä mieltä, että nyt lähdetään luontopolulle. Vaikka joukkueen pienin on vasta 3-vuotias, on metsässä ehditty reippailla jo niin paljon, että lyhyelle reitille päätettiin uskaltautua. Etukäteen oltiin valkattu sopivalta kuulostava polku netistä. Eikun menoksi!
Mutta voi katti ja kontti. Terveisiä vaan Konnevedelle - ensinnäkin luontopolun alkukohdan löytäisi vähän paremmin, jollei asiasta ilmoittava kyltti pötköttäisi polvenkorkuisessa heinikossa mahallaan. Siksi toisekseen, jos päätätte ajaa metsäkoneella melkein koko reitin tohjoksi, laittakaapa siitä vaikka jonkunlainen viesti polun alkuun. Aika suuri osa reitistä oli nimittäin vaikeakulkuista hakkuuaukkoa tai metsäkoneella mutavelliksi jyrättyä tietä.
Onneksi edes osa polusta oli vielä siinä kunnossa, että pikku retkeilijälle saattoi jäädä muutakin muisteltavaa kuin offinhajuinen kompurointi kesäillassa. (Lapsi ja koira taisivat kuitenkin olla seurueemme positiivisimmat osallistujat. Mies ja minä ollaan saatu tarpeeksemme ryteikössä resuamisesta ihan tässä kotikulmilla.)
----------------------------------------
Tänään vietettiin sitten valtakunnallista Avoimet Puutarhat -päivää, jossa kuka tahansa voi ilmoittaa pihansa kaiken kansan töllisteltäväksi. Koska samalla oli taas tilaisuus tutusta uusiin kulmakuntiin, päätimme katsastaa, mitä Kangasniemellä olisi meille tarjota. Sieltä mukaan oli ilmoitettu kolme puutarhaa, joista kahta kävimme tirkistelemässä paikan päällä.
Ensimmäinen puutarha oli ihan kylän keskustassa sijainnut Perinnepuisto, joka olikin varsinainen idea-aitta. Puistoon oli koottu vanhoja perennoja hienoiksi istutuksiksi. Ja kiitos nimikylttien, olen taas huomannut, millaisia kasveja meiltä selvästi vielä puuttuu. Ainakin koiranheisi, lehtoängelmä ja papulanruusu täytyy vielä tänä kesänä kaivaa pihamaalle, jos ne jostain onnistun tähän hätään löytämään.
Matkaa jatkettiin paikalliseen siirtolapuutarhaan, jossa oli useampi pikkupuutarha yleisölle avoinna. Tämä olikin metka paikka - kyseessä on kotomaan ainut siirtolapuutarha, jossa mökin voi vuokrata käyttöönsä vaikka kuukaudeksi tai saman tien vuosikausiksi. Aika kiva ajatus jollekin, joka haluaa nauttia mökkielämästä yhteisöllisesti ja ilman sitoutumista. Toisaalta ehkä juuri tuo vuokrauspuoli oli aiheuttanut sen, että osa mökeistä ja varsinkin pihoista oli aika hoitamattoman oloisia.
Takaisintulomatkalla vierailimme vielä aittakirppiksellä jossakin aivan iironkäkkärässä. Yleensä minua ei saa kirppiksiä tonkimaan pienet eläimetkään, mutta jos sattuu olemaan kesä ja ilmassa seikkailun tuntua, niin menkööt. Tuo kyseinen aittakirppis oli aivan mainio. Suomalais-saksalainen pariskunta myi piha-aitassaan omia ylimääräisiä tavaroitaan. Vaikkei aarteita löytynytkään, ehdittiin siinä sivussa ihailla koko reissun inspiroivinta puutarhaa ja tumailla suomalaisen ja saksalaisen kulttuurin eroja.
Mukavaa viikkoa, muistakaahan antaa hyvälle seikkailulle mahdollisuus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti