Kaikeksi onneksi viimevuotista heinää jäi vielä ponille syksyksi, koska uusissa paaleissa olisi varmaankin kaviokuumeiselle liikaa potkua. Mutta nyt meillä on tilanne, jossa tallin käytävä on kaventunut puolella ja ponin karsina on kadonnut kokonaan. Pikkukuormallinen vanhoja paaleja olisi vielä saatavilla, vaan yhtään en tiedä, mihin se laitetaan? Olkkariin?
Koska vanha heinävarasto on jo täytetty uudella heinällä...
... ja vaikkei uudessa varastossa ole vielä edes seiniä, on katteen alle jo tulossa yksi kuorma syksyn syöttöä varten.
Meillä alkaa olla kiire lyödä tuulensuojalevyä seinään, että päästään siihen varsinaiseen heinän ajoon jossain vaiheessa. Käytiin nimittäin vähän reenaamassa heinätilalla (2000 paalia tekee totisesti käsivarsista kaksi spaghettia) ja huomenna lupauduttiin vielä sortteerauspuuhiin.
Mutta missään tapauksessa emme valita. On nimittäin niin, että hyvän kengittäjän lisäksi heppaihmisen paras ystävä on hyvä heinän tekijä. Tänä surkeana kesänä saamme olla iki-kiitollisia, että heinää ylipäätään on.
Eli eikun tunkemaan!
ps. Heinävuoret innostivat pieneen kuvaustuokioon. Silkkikanat on siitä kiitollisia kuvattavia, että ne suostuvat töröttämään ihan missä tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti