perjantai 24. heinäkuuta 2015

Rakkaudesta se hevonenkin...

Keskisuomalaisella ylemmyydellä olen aina etujoukoissa parjaamassa Turkua ja turkulaisia. Kuitenkin vietin siellä 13 vuotta elämästäni - ajanjakson, jonka aikana ehti tapahtua jos vaikka mitä. Opiskelijasta tuli jossain välissä uraohjus ja vaimo, yksiö muuttui oman talon remppaamiseksi ja eläinkatras alkoi salakavalasti kasvaa.

Totta puhuen Turusta tarttui mukaan paljon muutakin, kuin vain elämäni mies ja ikuisen rempan kaipuu. Ja niitä samoja asioita ikävöin edelleen täällä korpikuusen kannon alla, vaikken ehkä kortteeriani takaisin muuttaisikaan.

Niinpä päätin kohtuuden nimissä tehdä oman "Parasta Turussa" listani, jos vaikka joku muukin sisäsuomalainen keräisi rohkeutensa ja  uskaltautuisi paikan päälle.  Varoituksen sana: jos olet urbaani-urkki, hyppää suosiolla suoraan kohtaan 4.


1. Meren tuoksu.








Kaipaan luonnollisesti myös kauniita maisemia, mutta aamulenkillä meren rannalla tuoksuu vapaus ja lupaus seikkailusta.


2. Vanhat lehtipuut. 






Mikään ei ole suurempi menetys kuin se, etteivät puut osaa puhua.



3. Luontopolut. 


















Mitäpä muuta ihminen voi enää kaivata, jos on kalliomaasto, käppyräpuut ja koira? (Mun maailmassa koiraton lenkki = turha lenkki.) Turun seudulla on ihan mahtavat, hienosti merkityt polut.  Me suomalaiset ollaan onnen pekkoja, kun saadaan vaellella melkein missä tahansa.



4. Kauniit rakennukset ja kulttuuri.










Okei, kupolikattoja lienee turha Lievestuoreelta hakea. Ainoa kupoli näillä main oli Peurunka - ja sekin vedettiin maan tasalle.  Turussa tykkään ennen kaikkea vanhoista rakennuksista, joille on annettu uusi elämä. Omia suosikkejani ovat Köysitehdas, Verkatehdas ja Auran Panimo.



5. Perhe ja Ystävät. 









Lenkkiseurana ja ilman.  Teitä ei korvaa mikään. <3




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti