Koppotikoppoti

Heinäkuussa on se kiva puoli, että silloin tapaa yhden kuukauden aikana enemmän ystäviä kuin loppuvuoden aikana yhteensä. Tällä viikolla panostettiin seuraelämään  oikein viimesen päälle. Ensin poikettiin Mikkelissä Pirkko -mummon luona, sitten parannettiin omaa ja kanamaailmaa ystävän seurassa (terveisiä vaan Tenkaselle!)  ja loppuviikoksi saatiin miehen puoleinen sukulaisjaosto vieraisille tänne kotiranchille.

Vaikka tykkäänkin siitä, että nuo omat tammat ovat täällä kotona, kaipaan välillä sellaista heppailuseuraa, jota ennen oli tarjolla joka tallikäynnillä. Mulle on superluksusta, kun saa päivätolkulla kälkättää hevosista ihmisen kanssa, joka on samalla aaltopituudella. Siinä sivussa tulee käsiteltyä myös koko maailmanpolitiikka, mutta mikäs sitä on selvitellessä, kun seurana on samalla kertaa Jutta Gustafsberg, Ruotsin miljoonääriäiti Gunilla ja Riikka.

Ohjelmassa oli myös poniterapiaa. Suureksi huojennuksekseni Oona alkaa jo liikkua paremmin ja uskallan varovasti toivoa, josko siitä vielä saataisiin poni aikaiseksi. Tällä hetkellä sitä liikutellaan pehmeällä alustalla ja venytellään, koska kaviokuumeen aikana liikkumaton poni menee varsin jämähtäneeseen kuntoon. Oona on kyllä superluonteinen tamma - sen saa vääntää vaikka solmuun, eikä korvakaan lotkahda.

Kesämies Onni sen sijaan lotkahtaa aikaa herkästi. Sen kanssa puuhattiin liinajuttuja ja tutustuttiin puomien ihmeelliseen maailmaan. Melko hurjia nuo maassa makaavat pötkylät - saattavat puraista pientä ponia vaikka jalasta, jos ei pidä varaansa. Onni on aika herkkä poika, sen kanssa pitää asioihin suhtautua vähän eri näkövinkkelistä kuin tyttököörin.

On muuten taivaan tosiasia, että mulla on suunnilleen jokaisessa kotona otetussa kuvassa nuo hemmetin pitsalaatikot ja villasukat jalassa. Voitte olla huoleti, ihan joka paikkaan en sentään niissä lampustele.  Kun heppahommat saatiin hoidettua, sipaistiin muijien kanssa vähän lilaa luomiin ja kurvattiin jokavuotiselle virkistysreissulle Savonlinnan Oopperajuhlille. Tänä vuonna ohjelmassa oli Tosca, joka oli ihan älyttömän hyvä - suosittelen lämpimästi kaikille lajin ystäville ( http://www.operafestival.fi/fi/Ohjelmisto/Ohjelmisto-2015/Tosca ).

Oopperareissuun kuuluu  myös perinteinen välipysäkki Vehmaan kartanon Tea Housessa (http://www.teahouse.fi/ ), jonka skonssit on ihan pakko saada kerran kesässä. Tänä vuonna kävikin tuuri, saatiin pienellä vink-vink-vinkkailulla kermistä yhden sijasta kaksi kulhollista!

ps. Sillä aikaa kun me isot tytöt hurviteltiin, hoiteli suloinen kanalapäällikköni Esteri hommat kotipuolessa: