Vararengas

Eipä tarvitse olla kummoinenkaan matemaatikko tietääkseen, että yhtälö  "minä + ruuanlaitto = epätosi lause" on laadittu ihan realiteettipohjalta. Olen maailman surkein ruuanlaittaja - ja aika lailla ihan vaan laiskuuttani. Ruuanlaitto on tylsää, pilkkominen on tylsää (paitsi Valolle ja kanoille), jo pelkkä kauppalistan laatiminen on tylsää. Ilman kokkimiestä meillä olisi takuuvarmasti myös euroopan tylsin menyy.

PAITSI, jos kyseessä on leipominen. Se on sitten taas ihan mun juttu. Ehkä siksi, että leipomalla syntyy herkkuja!

Mulla on erilaisia leipomiseepoksia, joiden avulla matka turmion tielle on lyhyt ja liukas. Uusin niistä on ystävältä lahjaksi saamani Teemun ja Markuksen leipäkirja, jonka ohjeiden avulla vyötärölle saa aika vähällä vaivalla taas muutaman vedessä kannattelevan lisäkilon  (Kiitos Elina, se on sitten sun syy, jos jään syksyllä karmeihin jumiin).

Tänä viikonloppuna on hellitty vieraita juureen tehdyillä patongeilla ja sitruunaleivällä, amerikkalaisilla cookieilla ja mustapippuri-parmesaanileivällä. En suosittele kenellekään, joka haluaa pysyä rantakunnossa (toisaalta, kun katsoo lämpömittariin, niin kenen tarttis?). Suklaakekseihin tulee liki 400 grammaa suklaata ja kimpale voita, sitruunaleivän seurana menee kimpale voita ja viimeiseen leipäversioon on jo valmiiksi kätketty juustokimpale.

Mutta voi veikkoset, että me syötiin hyvin.
Ja riittävästi.

ystävän onkimaa kuhaa, omia uusia pottuja ja sitruunaleipää

motte -voi. parasta!

ylämaankarjan pihvejä, pottuja ja parmesaani/mustapippurileipää

Joo, ja olihan meillä mansikkakakkukin. Se ja patongit ehdittiin syödä ennen kuvausta.