Lomalle lompsis

Työttömyys se on sitten mielenkiintoinen ilmiö. Nyt kun kerrankin saa lorvia kotona koko kesän, ei lomatunnelmaan meinaa päästä ollenkaan. Sama homma vapaa-ajan kanssa. Koska meillä täällä ranchillä tätä hommaa piisaa, olen yrittänyt pitää rytmiä yllä tekemällä päivät hommia näillä omilla kulmilla  - ja sitten alkaisi muka se vapaa-aika, joka yleensä tarkoittaa hiippailua johonkin toiseseen hommantouhuun. Pikkusen on huono omatunto koko ajan, enemmän pitäisi saada aikaseksi kun ei edes töissä käy.

Kun ipana jäi pari viikkoa sitten lomalle hoidosta, pidin itselleni saarnan. Heinäkuu olkoon lomakuukausi ihan niinkuin muulloinkin. Toki jotain näperretään edelleen, mutta on myös ihan ookoo hengailla kaiken maailman tapahtumissa ja ottaa vastaan perinteiset heinäkuun vierasviikot. Asennoitumista helpotti, kun päätin, että reissun jälkeen elokuussa tämä mun välisapatti saa alkaa riittämään ja alan pikkuhiljaa haistelemaan, josko jossain olisi mullekin jotain työntynkää tehtäväksi.
Itseni tuntien työ vie taas mennessään - ja hyvä niin.

Tähän mennessä meidän lomalla on vedetty huimia totovetoja paikallisraveissa ja päätetty, että myös inkkariponista tulee isona ravihevonen...

... nautittu aurinkopäivistä pulipulikoiden ja jätskillä tankaten...

... ja tavattu ystäviä niin kotona kuin sukujuhlillakin.

Auringossa lojumiseen kyllästyttyämme pihavarasto siivoontui ja kappas, siellähän piileskeli yhtä ja toista käyttökelpoista. Seurauksena pihaan ilmestyi pieni aidanpätkä:

Ihan paras puoli tässä työnvieroksumisessa on kuitenkin se, että kerrankin olen saanut tehdä pihahommia niin paljon kuin sielu sietää. Ja sehän sietää!  :-)

Sukujuhlien emännältä mukaan tarttui taas pari puuta ja takakontillinen iiristä. Niille suunnittelin illalla suureellisen ympyräsysteemin, jonka kaivaminen alkaa n-y-t- nyt!

ps. En malta olla laittamatta vielä yhtä potrettia. Viime lokakuussa (15.10.2015) kirjoitin täällä kanafarmarin syystuskasta ja kukkoherrasta nimeltä Iso Vaalea, jonka Anopin avustuksella sain pelastettua parhaaseen mahdolliseen kotiin.

Kyseinen herra  näyttää nykyisin tältä:

Kiitos Markku ja Liisa, en voisi olla tyytyväisempi!