Kuntokuuri

Jestas, että tähän aikaan vuodesta tuo herääminen osaa ottaa pannuun. Vaikka muuten olen aamuihmisiä siinä mielessä, että tykkään tehdä mahdollisimman paljon kotihommia pois alta ennen töihin lähtöä, toistuu Rölli-efekti joka ikinen aamu marras-helmikuu akselilla. Harhaillaan täällä miehen kanssa tupeet pystyssä kohti kahvinkeitintä, jonka rooli hengenpelastajana on aukoton. Mutta kas, kun ensimmäinen kuppi (no joo, välillä toinenkin) elämän eliksiiriä on nautittu, niin johan taas kulkee. Ja viimeistään siinä vaiheessa kun tallissa tervehtii hiljainen hörinä, on päivä voiton puolella.

Tavallaan myös pidän tästä ajankohdasta. Tykkään ratsastaa ja lenkkeillä silloinkin, kun ilma on harmaa kuin hylkeen huokaus. Ja siinäpä se - jos vaan jaksaa punnertautua ylös, ulos ja touhuamaan, niin elämä on ihan jees myös marraskuussa. Meillä täällä pusikoissa kuljetaan taas otsalamput ojossa, koska muuten ei saataisi oikein mitään tehtyä arki-iltoina. Lenkkeily pimeässä metsässä on myös ihan eri tavalla jännää, koska voi milloin tahansa nähdä vilauksen tontusta tai möröstä (Vaikkei jälkimmäisiä olekaan oikeasti olemassa. Tonttuja on, me on nähty. ).

Koska salavihkaa plösähtänyt olemus tässä taannoin alkoi vähän nyppiä, pistin itseni ihan tarkoituksellakin kuntokuurille. Istumatyö ei muutenkaan oikein sovi mun työläisemännän habitukselle, joten kroppa vaatii liikuntaa työn vastapainoksi. Tallitöissä aamulla vetristyy sekä ruoto että ajatus,  ja illalla hevosen selässä unohtuu kaikki turhanaikainen kouhotus.

Nyt kun vielä saisi jonkunlaista tolkkua tuohon syömiseen, niin ehkä näkyisikin jossain tämä ylevä ryhtiliike. On nimittäin niin, ettei marraskuista suklaavajetta poista mikään liikuntamuoto. Koko vuoden voin käydä ruokakaupassa Pandan tehtaan vieressä ilman sen kummempia tuskia, mutta marraskuussa siellä tuoksuu konvehti. Aina, vaikka ajaisi ohi ikkunat kiinni ja ilmastointi suljettuna. Arvatkaapa, onko meillä kausi avattu? 
 
Juu, kyä näi o.

 

 

 

ps. Teemaviikot senkun jatkuu. En ole oikein koskaan ymmärtänyt tuota kalapuikkoviiksien Movembergiä, mutta sen sijaan jalustimeton marraskuu sopii justiinsa meille heppaihmisille kuntokuurin lisukkeeksi. Itse ajattelin pyhittää kuukauden ilman satulaa ratsastamiselle, koska sillä jos jollain on jalostava vaikutus ihmisekehon puoliväliläskeille.

 

Tule mukaan! Jalustimeton marraskuu alkaa, internet hajoaa kivusta.